perjantai 27. heinäkuuta 2012

Vieraalle maalle

Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa


Tiedättekö, miltä tuntuu, kun on odottanut jotakin ja viimeinkin se on saatavilla? Tiedättekö, miltä tuntuu, kun olette aavistaneet jotakin, ja odotuksen kohde ei enää tunnukkaan niin sopivalta ja mukavalta, vaan paremminkin vatsassa tuntuu niinkuin joku puristaisi kylmällä kädellä? Tiedättekö, miltä tuntuu, kun olette tehneet muuttomatkan uuteen kotiin 2000 kilometrin päähän ja partnerinne 20 vuoden ajalta, joka on asunut kyseisessä maassa jo useamman kuukauden ilmoittaa, että lähtee pitkälle viikonloppulomalle kaverinsa kanssa? Tiedättekö, miltä tuntuu, kun partnerinne ilmoittaa palattuaan kotiin, että tämä kaveri onkin vastakkaista sukupuolta, entinen koulukaveri 20 vuoden takaa, että on tavannut tämän uudelleen Facebookissa ja että tuntee olonsa mukavaksi tämän seurassa kirjoiteltuaan sähköposteja ja tekstiviestejä puolen vuoden ajan? Ja että tämä kaveri on hänen uusi kumppaninsa.

Minä tiedän, miltä se tuntuu.

Se vie shokkiin. Se vie paniikkiin. Se pelottaa, ottaa päähän, kiukuttaa, itkettää, masentaa ja ahdistaa. Välillä kaikkea yhtä aikaa, välillä vuorotellen. Se pistää ajattelemaan omia tekojaan, syyttämään itseään, kysymään, mitä olisi voinut tehdä toisin. Se pistää halveksimaan itseään ja tuntemaan itsensä pieneksi. Miksi, miksi juuri minulle kävi näin ja onko minun todellakin tarkoitus käydä tämäkin läpi kaiken sen roskan keskellä, jota viime aikoina on ympärille kertynyt.

Miksi partnerilla ei ollut munaa kertoa jo aikaisemmin, koska  tiesi asian jo huomattavan aikaisessa vaiheessa itse muutettuaan? Miksi hän antoi myös minun ja lapsemme muuttaa, uuteen maahan, hänen kotimaahansa ja jättää seisomaan tyhjän päälle ilman varsinaista kotia, ilman toimeentuloa ja sosiaaliturvaa? Kotona minulla oli hyvä työpaikka, kotimaan sosiaaliturva, tukiverkko ja ystävät, harrastukset. Täällä ei ole mitään, nichts, niente. On myös ryhdyttävä miettimään tulevaisuutta, sillä uusi kumppani lienee varsin todellinen "uhka", jos partneri kertoo hänestä jo näin avoimesti. Mitä minusta tulee, kun on aika muuttaa pois siitä talosta, jonka piti olla yhteinen kotimme? Miten selviän kaikesta byrokratiasta ja vaatimuksista, mikä tulee olemaan taloudellinen tilanteeni lapsemme kanssa, jos en saa kunnon työtä, joka meidät elättäisi? Miten vanhenen, kun partneri, hyvä ystävä, lapsen toinen vanhempi ja aikanaan myötä ja vastamäet luvannut toinen puolisko, sielunystävä ei enää olekaan rinnalla. Uutta matoa koukkuun vaan, joo, mutta kun haluaisi kuitenkin sen vanhan.

Shit happens, so they say...

4 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Paska jätkä. Voi vittu minkä tempun teki, kusipää.

Jääkarhu kirjoitti...

Jep, olisi voinut tehdä ihan vähän toisin, eli kertoa ajoissa, niin kaikki olisivat tällä hetkellä onnellisempia.

Toki tätä blogia ei silloin olisi ja munkin täytyisi viettää aikani jonkun muun harrastuksen parissa. Olisiko se sitten huono juttu... no eiköhän sitä muutakin tekemistä löytäsisi.

Nimetön kirjoitti...

Mikset lähtenyt heti takaisin Suomeen?

Jääkarhu kirjoitti...

Asia selvitetty useampaan otteeseen blogin myöhemmissä vaiheissa. Muutto maasta toiseen ei ole ihan helppoa ja halpaa ja vaikka ensimmäinen ajatukseni olikin lähteä heti takaisin, en enää myöhemmin kadu sitä, että päätin jäädä. Kaikella on tarkoituksensa.