keskiviikko 29. elokuuta 2012

And the answer is: Canada

Sain eilen pitkästä aikaa kunnollisen keskusteluyhteyden mieheeni heitettyäni kehään kysymyksen siitä, miksi virallisissa tiedoissani lukee: asumuserossa.

Mieheni oli yllättynyt. Siis oikeasti yllättynyt ja luuli, että vain vedätän. Toki minulla oli sitten mustaa valkoisella näyttää, mistä puhun. Hän otti puhelimen heti käteensä ja halusi selvittää, mistä kyseinen tieto on peräisin. Valitettavasti kaupungin toimistoissa ei ollut enää tuohon aikaan ketään töissä.

Mieheni sanoi, että ei ole puhunut asiasta vuorenvarmasti vielä kenellekään, sillä hän ei ole halunnut pitää lapsemme vuoksi kiirettä. Hän haluaa, että lapsemme sopeutuu ensin uuteen elämäntilanteeseen kunnolla, ennekuin erosta aletaan todenteolla puhua. Hän kertoi lopulta myös syyn siihen, miksi halusi minut tänne: lapsemme vuoksi. Hän ei halunnut, että lapsi jää ilman äitiään tilanteessa, jossa joutuu sopeutumaan uuteen maahan, uuteen kulttuuriin, uuteen kouluun ja uuteen elämään. Heitin siihen kyllä, että olisimmehan voineet jäädä Suomeenkin, mutta mieheni oli sitä mieltä, että saamme asiamme järjestettyä täällä paremmin.

Puhuimme myös siitä, mikä meni vikaan. Mieheni myönsi, että oli ollut yhdessä Toisen Naisen kanssa puoli vuotta ennenkuin minä tulin kuvioihin. Sanoin, että ilmeisestikin tulin siinä vaiheessa heidän väliinsä ja mieheni sanoi, että se ei ole välttämättä ihan totta, vaan välissä oli ollut jotakin muutakin. Toisen Naisen suhde johonkin toiseen mieheen sekä lapsi tämän kanssa. Tuota tarinaa ei ollut tarkoitettu onnelliseksi tuossa vaiheessa. Siihen piti kierrättää lähes 20 vuotta.

Kun kysyin, mitä mieltä mieheni on siitä, mitä itse luulen tapahtuneen, hän myönsi puoliksi. Elimme itse usean vuoden tiukassa elämäntilanteessa, jossa kaikki mikä voi mennä väärin, meni väärin. Kun tilanteeseen tulee entinen ihastus, joka on valmis kuuntelemaan, sympatisoimaan ja olemaan tukena omalla äidinkielellä, on helppo "langeta". Mieheni ei kuitenkaan halua vielä tässä vaiheessa viedä suhdettaan Toisen Naisen kanssa syvemmälle tasolle ja sanoi, että tämä ei tule olemaan uhka minun ja lapsemme välissä. Tästä ei tule koskaan äitipuolta, korkeintaan ystävä, jos sitäkään.

Puhuimme myös asumisjärjestelyistämme ja mieheni sanoi myös miettineensä asiaa. Hän kertoi, että on valmis tukemaan minua taloudellisesti, jos löydän asunnon, johon haluan muuttaa. Hän sanoi myös, että on toisaalta valmis muuttamaan myös itse muualle. Tosin se ei taida olla mahdollista, sillä tämä kämppämme tulee hänen työsuhde-etunaan ja en tiedä, miten työnantaja suhtautuisi siihen, että hän muuttaa pois ja minä jään. Vuokrankorotus olisi ainakin tiedossa, jos ei muuta. Mitään kiirettä ja stressiä ei hänen puoleltaan kuitenkaan tulisi olemaan.

Hän yrittää myös järkätä työnantajaltaan töitä minulle.

Tämmöinen mieheni on parhaimmillaan: ajattelee myös minua ja lastamme ja on valmis tukemaan meitä. Tästä syystä en halua menettää ystävyyttämme ja tietynlaista kumppanuuttamme, vaikka tämänhetkinen tilanteemme onkin ihan PC:stä ja poikittain.

Ei kommentteja: