tiistai 14. elokuuta 2012

Darling let me know: should I stay or should I go


Eräällä tuttavallamme on suora yhteys taivaaseen. Hänelle Isä Taivaassa kertoo koko ajan, mitä hänen pitää tehdä, minne mennä, kenen kanssa seurustella ja ystävystyä ja miten hoitaa ihmissuhteensa. Kateeksi käy. Minulle ei kukaan kerro seuraavaa siirtoa, vaan joudun yksin yön pimeinä tunteina miettimään, mitä tekisin seuraavaksi etten joutuisi shakki-matti-tilanteeseen. Mieheni näyttää odottavan, että teen lopullisen päätöksen avioliittomme suhteen. Hänellä ei näytä itsellä olevan siihen halua tai rohkeutta, vaikka haluaakin mieluummin jakaa elämänsä Toisen Naisen kanssa. Se, että kidutamme itseämme pystyynkuolleessa suhteessa pelkästään lapsemme vuoksi on rasittavaa, hermoja raastavaa, väsyttävää ja masentavaa. Omat tunteeni jatkavat vuoristoratamaista ylös-alas meininkiä ja välillä olen valmis pakkaamaan kimpsuni ja kampsuni, soittamaan taksin ja menemään... Mutta minne?

Miksi jäisin tähän?

1. Lapsemme vuoksi. 
2. Velkojemme vuoksi. Nyt on kuitenkin vielä helpompi käsitellä niitä (kaikesta huolimatta) kuin silloin, jos asuisimme eri taloudessa.
3. Vuokra on halpa. Jos muutan pois, elatusmaksuista huolimatta joudun kuluttamaan enemmän vuokraan. Nyt kuitenkin asun enemmän tai vähemmän ilmaiseksi. Vaikkakin vain väliaikaisesti.
4. Ero tulisi maksamaan mansikoita: 2 lakimiestä hoitamaan taloudelliset asiat, lapsen huoltajuus ja muut lailliset kysymykset eivät tule ihan halvaksi, kun kyseessä on kansainvälinen liitto, omaisuutta ja velkaa ulkomailla sekä minun oikeuteni jäädä asumaan maahan.
5. Sukulaisperhe asuu samassa talossa. Kätevää, kun lapsi voi käydä siellä, on kukan kastelijat ja kissanhoitajat tarvittaessa. Ovat muutenkin ihania ihmisiä. Samoin mieheni muu perhe. 
6. Kämppä on hyvällä paikalla, rauhallinen yöllä ja lyhyt matka melkein minne vain.
7. Lapsenhoito jakautuu vielä tasaisesti. Nyt voi paeta paikalta teinin raivareita, jos toinen on kotona.
8. Ei tarvitse olla aivan yksin, vaan on aikuista seuraa. Silloin kun mies ei ole Toisen Naisen luona.
9. Toisaalta haluan jäädä. On vaikea lähteä ja pistää lopullinen piste suhteellemme. Toivon menetys yhteen palaamisesta. Jos toivoa nyt edes on.
10. Taloudellinen tilanteeni tulisi olemaan erittäin tiukka. Vaikka täällä tienaakin enemmän kuin Suomessa, myös menopuoli on korkeampi kuin Suomessa. Myöskään elatusmaksut eivät mahdollisesti riitä tuomaan taloudellista varmaa pohjaa, jolla voi seisoa ja joka tukee myös tulevaisuutta. Tämä tarkoittaisi pitkiä työpäiviä.

Miksi lähtisin?

1. Yhdessä asuminen avioliiton loputtua on hiljainen kuolema. Varsinkin minulle, joka ei saa enää vastakaikua tunteilleen. Ei millekkään tunteille. Miestä ei edes kiinnosta, miten voin, miten työpäiväni meni ja mitä muuta olen tehnyt. 
2. Vaikka olemmekin yhdessä, tunnen olevani yksin, ei-toivottu taakka.
3. Ilmassa leijuu välillä negatiivisia tunteita puolin jos toisinkin ja lapsemme vaistoaa tämän. Se ei auta hänen sopeutumistaan maahan.
4. Oikeus määrää, miten paljon mieheni joutuu maksamaan elatustukea. Nyt hän antaa mitä haluaa ja milloin haluaa ja joudun koko ajan ruikuttamaan rahaa ja tuntemaan itseni noloksi. Periaatteessa puolet hänen tienisteistään kuuluisi myös minun käytettäväkseni, mutta eipä ole tililläni näkynyt muuta kuin pikku murusia, joilla voin ostaa ruokaa, jota myös hän syö. 
5. Vapaus valita tuleva tieni, tulla ja mennä, alkaa rakentaa tulevaisuutta ja ystäväpiiriä sekä tukiverkostoa, ilman että joutuu tekemään tiliä mihinkään suuntaan.
6. Itsenäisyys ja oma elämä. Molemmilla. 
7. Lapsen yhteishuoltajuus: molemmilla vapaapäivät, jolloin ei tarvitse ajatella kenenkään ruokkimista.
8. Lopullinen henkinen irtiotto, ei tarvitse enää miettiä yhteenpalaamista, vaan voi antaa periksi ja etsiä uutta. Tilanne tällaisenaan liian monimutkainen kenellekään selitettäväksi. En myöskään jaksa enää pitkään pitää kulissseja yllä miehen perheen ja ystävien edessä.
9. Pystyn asettumaan aloilleni. Nyt pääni päällä on koko ajan musta pilvi, joka muistuttaa siitä, että jonakin päivänä joudun pakkaamaan laukkuni  jä lähtemään. Kämppä kun on miehen työsuhdekämppä, joten minähän täältä pois lennän kuin leppäkeihäs, kun mieheni päättää, että minulle ei ole enää tilaa, vaan hän haluaa Toisen Naisen tänne.
10. Parempi lähteä nyt, kun välillämme on vielä jonkinlainen keskusteluyhteys ja ystävyys. Ne ovat kuitenkin melkoisen heppoisella pohjalla ja mikä tahansa saattaa murtaa pohjan. Varsinkin, jos Toinen Nainen alkaa mustasukkaiseksi ja vaatii itselleen enemmän tilaa mieheni elämässä.

Kummat painaa kupissa enemmän?

Ei kommentteja: