keskiviikko 15. elokuuta 2012

Himot ne on hiirelläkin

Tänään tulivat taas viikon vapaat asunnot tarjolle ja päätin tällä kertaa koettaa onneani, ettei tarvitse sitten myöhemmin katua, etten edes kokeillut. Soitin 2 1/2-huoneen kämppää lähellä työpaikkaani, soittoaika klo 15.30-16. Puhelin tuuttasi puoli tuntia varattua. Ei puhettakaan, että olisin päässyt sopimaan edes näyttöaikaa, sillä linja ei ollut auki ennen klo 15.30 ja klo 16 se pamahti suoraan kiinni. Ei ollut siis tämä kämppä minua varten. No, sehän olisi ollut katutasossa melkoisen vilkkaalla biletysalueella, jossa asuu paljon maahanmuuttajia (myös oma käteni nousee tämän kuullessani), joten olisi saattanut olla melko rauhaton. Varsinkin näin kukonlaulunaikaan töihin lähtijälle. Vuokra olisi ollut alle 800 Frangia 53 neliön kämpästä, eli kaupungin hintoihin verrattuna ei mikään paha.

Tämän kunniaksi mieheni sitten lähti taas kosiomatkalleen. Tällä kerralla ei edes pyytänyt minua käymään tarkastamassa työpaikkansa lukitustilannetta, vaan oli ilmeisesti nakittanut jonkun työtoverinsa siihen hommaan. Harmitti ihan ketusti, sillä eilinen ilta oli jälleen ihan hyvä ja tänään töiden jälkeen myös yhteispeli sujui siihen asti, kunnes hän ilmoitti lähtevänsä matkalle. Lapsemme hyvästeli iloisesti: voi reppana, jos tietäisi, minne isi oli menossa. Olisiko ollut niin iloiset jäähyväiset?

En oikeastaan tiedä, miten paljon lapsemme jo tietää ja vaistoaa asiasta. Tiedän, että hän on tavannut Toisen Naisen, mutta miten hänet oli esitelty? tiedän myös, että lapsemme oli ollut juuri tuolloin sukulaistemme luona yläkerrassa, eikä olisi halunnut tulla tapaamaan Toista Naista, mutta isänsä oli pakottanut. Niinpä lapsemme oli sitten itkenyt ja hävennyt itkuisia silmiään, vaikkakin oli sitten lopulta kuulema sanonut isälleen, että oli hyvä, että hänet pakotettiin alakertaan.

Minä en näe asiassa mitään hyvää. En siinä, että lapsemme oli esitelty Toiselle Naiselle enkä varsinkaan siinä, että hänet oli pakotettu näin tekemään. En haluaisi pilata lapsemme viimeisiä lomapäiviä ennen koulun alkua utelemalla liikaa asiasta, mutta mieleni kyllä tekisi. Mieleni myös tekisi kertoa, että tämä Toinen Nainen on valtaamassa äidin paikkaa isän elämässä. Olisiko kuitenkin hyvä kertoa lapsellemme ja ehkä tätä kautta vahingossa "lipsauttamalla" saada asia myös Anoppini tietoon? Jos minä hölösuuna kerron, on otsassani koko loppuelämäni leima, mutta jos asia lipsahtaisi toisesta suusta? Edes vähän sinnepäin viittaavana tarinana?


Ei kommentteja: