maanantai 20. elokuuta 2012

"If you gonna act like a bitch you gonna die like a bitch"

Lauantai, 18.8. Letzigrund Stadion, ilta.

Madonna.

Töissä kuulin huhun, että mustan pörssin hamsterikauppiailla on vaikeuksia myydä hamstraamiaan lippuja konserttiin, joten olivat jo aamutuimaan Stadionin edessä myymässä ylimääräisiään halpaan hintaan. Minulla jäi Madonnan konsertti Jätkäsaaressa parisen vuotta sitten näkemättä ja harmittelin asiaa pitkään, sillä Madonna on minulle yksi harvoista idoleistani, ollut jo hänen uransa alkuajoista asti. Madonnan biiseihin liittyy niin paljon muistoja, että pystyisin kelaamaan lähes koko elämäni hänen musiikkinsa tahdissa.

Päätimme lähteä koko perheen voimalla norkoilemaan Stadionin ympäristöön. Rahapussini jätin kotiin, sillä kuvittelin, että puoleen hintaan myydyt liput olisivat minulle kaikesta huolimatta vieläkin liian kalliita, rahatilanteeni kun on, mikä on. Mieheni tosin kysyi, haluaisinko mennä konserttiin, mutta ei sitten kuitenkaan tarjoutunut ostamaan lippua. Kun sanoin, ettei minulla ole rahaa, hän kysyi vaan, että mitäs muuta varten sinä sitten töissä käyt (ruokaa kenties? Sitäpaitsi palkkapäivä on vasta kuun lopussa).

Lippuja sai 50 Frangilla (40 €). Arvatkaa, kuka itki verta?

Konsertti alkoi juuri, kun olimme kierroksellamme Stadionin ympäri. Basson ja muiden soittimien jyrinä värisytti ilmaa uskomattomalla tavalla ja kun ensimmäiset oikeat nuotit pääsivät ilmaan olin aivan täpinöissäni. Vaikka olinkin vain muurien ulkopuolella.

Paikalla oli myös muutama sata muuta saitaa tai köyhää fania ja yhdessä pistimme pienet bileet pystyyn. Pyörätuolikatsojia varten oli oma ovi, joka oli jätetty hivenen raolleen ja hieman kurottelemalla ja kuikuilemalla saatoimme nähdä pienen vilauksen screeniä, valoja... ja Madonnaa. Tyttäremme, joka istui mieheni olkapäillä, näki jopa showta pienen pätkää.

Kuten sanottu, Madonnan musiikista voi koostaa elämäni tärkeitä tapahtumia. Lista sai jatkoa: "Gang Bang" soi mahtavasti ja kuvaa hyvin niitä tunteita, joita käyn läpi: I shot my lover down...

http://www.youtube.com/watch?v=DAgGTP-vOWA

Sunnuntaina hoidin viimeisen velvollisuuteni mieheni vaimona. Tämän jälkeen ei ole enää pakko mennä minnekään, minne ei halua ja missä tuntee olonsa epämukavaksi. Nämä juhlat oli pakko käydä läpi, sillä olin syntymäpäiväsankarin ainoa ehto ja minut oli plaseerattu sankarin viereen. Tämä tehtiin vielä kaikkien edessä selväksi. Kuten arvasin, jouduin vastaamaan samoihin kysymyksiin kerta toisensa jälkeen ja kysymykset olivat juuri niitä, joita odotin. Hyvän ennakkovalmistautumisen ja punaviinin voimalla jaksoin pitää kulissia pystyssä. Mieheni oli happamalla naamalla koko ajan ja oli selvästikin yhtä vaivaantunut kuin minäkin. Liekö syynä ollut pelko siitä, että paljastan jotakin vai se, että ei päässyt viikottaiselle kosiomatkalleen Toisen Naisen luo.

Juhlien jälkeen mieheni kysyi, tunsinko hänen perheensä omaksi perheekseni. No totta helkkarissa. Olenhan ollut 16 vuotta osa sitä ja 18 vuotta tuntenut lähes kaikki. Mikä siis nyt olisi tullut väliin? Mieheni tokaisi, että tulisin luultavasti kutsutuksi perhejuhliin myös silloin, kun heille on kerrottu, että olemme eronneet.

Bang bang.

Nyt on siis tosi kyseessä. Mieheni suunnittelee ihan selvästi kertomista perheelleen ja silloin on kaikki oikeasti loppu. Tuntui pahalta, vaikka tätähän minä toisaalta olen jo halunnut ja odottanut: että mieheni ottaa vastuun teostaan ja kertoo perheelleen, niin ettei minun tarvitse viedä tätäkin asiaa loppuun (niinkuin muutaman muun asian yhteisen elämämme aikana). Tuntui todella pahalta, sillä kun asia on tehty julkiseksi, ei paluuta enää ole.

 Bang bang.

Miehelläni on kummitäti, joka harrastaa kaikenlaisia esoteerisia juttuja, meditaatiota, luontaishoitoja, puunhalaamista ja kaikkea sellaista. Lapseni sai häneltä jokin aika sitten pienen pullon, jossa oli kaksi erilaista eteeristä öljyä. Pulloon ei saa koskea kukaan muu, kuin omistaja ja pullon öljyt ovat omistajan intuitiivisesti valitsemia. Tai sitten asiantuntijan, jos tämä katsoo, että pullon saaja valitsee väärin. Pullon öljyt sekoitetaan huolellisesti ja pieni tilkka öljyä hierotaan rintaan ja selkään. Pitäisi kuulema auttaa erilaisissa tilanteissa.

Osa vieraista sai Tädiltä tällaisen pullon.

Minä sain pussillisen ruusun terälehtiä, joita pitäisi käyttää ruuanlaittoon.

Bang bang.

Nyt alkaa pelottaa.


Ei kommentteja: