torstai 2. elokuuta 2012

Kipeät jalat

1.8. on täällä kansallispäivä ja yllättävää kyllä mieheni ei halunnutkaan lähteä viettämään sitä Toisen Naisen luo, vaan matkustimme vuoristokylään, jossa lapsemme on jo ollut toista viikkoa sukulaistensa luona. Olin vähän yllättynyt, sillä aavistin, että meillä ei olisi paljon sanottavaa enää toisillemme ja kuitenkin joutuisimme istumaan vierekkäin autossa ja ehkä jopa koskettamaan toisiamme. Puhumattakaan siitä, että huoneessamme tulisi olemaan vain yksi sänky. Vähän ilkeästi huvittuneena mietin, miten mieheni aikoo selvittää sen tilanteen niin, ettei tarvitse selittää Toiselle Naiselle olleensa kanssani samassa sängyssä ja näin "pettäneensä" tätä  (minuhan tässä tarinassa ei sitten ole kai petetty?) Koska olemme nukkuneet eri huoneissa tähän asti, ei tätä ongelmaa ole vielä tullut. Itse tein rankan ratkaisun tietäen, että kyseisessä mökissä on myös toinen huone varattuna ylimääräisille vieraille (mieheni ei tästä huoneesta tiennyt, koska ei ole paikassa aikaisemmin käynyt) ja päätin vetäytyä nukkumaan sinne, tuli mitä tuli.  Sitä ennen mieheni saisi kiemurrella housuissaan miettiessään, miten asian järjestäisi mahdollisimman pienin vaurioin ja vähin selityksin sekä minulle että Toiselle Naiselle. Onko ilmassa jo jonkinlaisia koston merkkejä?

Olemme olleet aina pitkän tien kulkijoita - kirjaimellisesti - ja yhteisen elämämme aikana olemme patikoineet tuntikausia kestäviä reittejä, välillä eksyen ja välillä suoraa linjaa pitkin. Vuoristossa on helppo läytää polkuja ylös- ja alaspäin ja niinpä väsytimme itsemme useamman tunnin vuoristovaelluksella niin, ettei tarvinnut enää sen kummemmin miettiä tekemisen ja puhumisen aiheita välttääksemme kiusalliset holjaiset hetket, kun molemmat muka yrittävät miettiä jotakin fiksua sanottavaa. Sukulaiseten luona saattoi syyttää väsymystä siitä, että ei oikein jaksa seurustella niin reippaana kuin ennen.

Kotimatka autossa oli hiljainen. Sanottavaa ei ollut paljon ja itse en nähnyt enää tehtäväkseni etsiä puhumiseen aiheita nenän kautta ulos vetäen.

Hyvä niin.


Ei kommentteja: