torstai 30. elokuuta 2012

Kuka varasti minut?

Tulisiko päänsärky, jos joisi nämä kaikki?
Missä vaiheessa minusta tuli vanha ja väsynyt? Kuka on varastanut minut? Kuka on tullut paikalleni?

Peilistä minua katsoo takaisin nainen, jolla on harmaa iho ja mustat silmienaluset, vieläkin mustemmat kuin normaalisti. Kun katson minusta viime aikoina otettuja valokuvia, silmistäni on kadonnut pilke, joka niistä on aikaisemmin löytynyt. Aikaiset aamuherätykset ja voimakas henkinen stressi alkavat tehdä tepposensa. Loman paikka.

Tänään on kuitenkin  ihan hyvä päivä. Päätimme mieheni kanssa jättää toisen asunnon etsimisen vähän myöhäisempään ajankohtaan, siihen kun olemme päässeet veloistamme vuoden lopussa ja minulla on vähän säännöllisempi työ. Viimeinen työpäiväni näillä näkymin on ensi viikon maanantai ja sen jälkeen 2 päivää vapaata, 4 päivää lomaa ja 1 päivä juhlapäiväkorvausta. En tiedä, miten nuo loma- ynnä muut päivät vaikuttavat palkkaani, sillä olen tuntipalkkalainen ja näin ollen joko töissä tai en. Lomarahat kun maksetaan normaalin tuntipalkan päälle, vähän niinkuin vuokratyöfirmoissa. Olisin vapaa aloittamaan uudessa paikassa siis tiistaina, mutta kun sitä uutta paikkaa ei vielä ole. Kaupungissa oleva Cirque de Soleil etsii ruokapalveluunsa kokki-kolmosia ja heitin eilen hakemuksen kehiin, mutta vastausta ei ole vielä kuulunut. En tiedä onko hyvä vai huono merkki, sillä yleensä paikat, jotka olen saanut, ovat ottaneet heti yhteyttä. Hain oikeastaan tätä paikkaa jo aikaisemmin ja ottivat jo yhteyttäkin, mutta olin valitettavasti jo lupautunut tähän vielä-tällä-hetkellä-nykyiseen paikkaani ja koska en voinut antaa kokopäiväistä työpanostani, niin joutuivat sitten miettimään vähän asiaa uudelleen. Otin nyt siis uudelleen yhteyttä, sillä kyseisiä paikkoja välittävän vuokratyöfirman sivuilla pestit ovat vielä avoinna. Tarvittava määrä kun taitaa olla enemmän kuin yksi.

Peukkua pystyyn!

Japani houkuttelee, mutta se, että palaisin sieltä tyhjätaskuna, ei houkutele. Vaikka olisinkin yhtä positiivista kokemusta rikkaampi, niin valitettavasti tällä hetkellä myös materiaalinen rikkaus täytyy ottaa huomioon. Jos tietäisin, että minulla olisi työpaikka Japanista palattuani joulukuussa, olisin jo hakenut paikkaa.

Hitsi, kun asiat pitää tehdä järjellä, eikä sydämellä! Nuorempana pystyi vielä elää elämäänsä antaa-mennä-periaatteella ja ottaa vähän ylimääräisiäkin riskejä, mutta nyt joutuu jo vähän miettimään tekojensa seurauksia, sillä ne vaikuttavat muihinkin kuin itseemme. Toisaalta voisi opetella olemään niin itsekeskeinen, ettei ajattele tekojensa seurauksia sen pidemmälle.

Tai no ei nyt sentään.


Ei kommentteja: