perjantai 10. elokuuta 2012

Saku Sammakko kosiomatkallaan

Sakusammakko lähti taas kosiomatkalleen.

Minä jäin rannalle ruikuttamaan, eikä vastarannalla näytä olevan ketään. Perjantai-ilta, tekisi mieli lähteä terdelle ja vetää pari kaljaa. Mutta kun ei voi, on huomenna taas aikainen (lue klo 4) herätys töihin ja 5 pitäisi olla kaikissa ruumiin ja sielun voimissaan hymysuin asiakkaita palvelemassa. Muutenkaan ei oikein jaksa kiinnostaa. Ei vielä, ehkä parin viikon päästä. Joo.

Mies pyysi, että kävisin sulkemassa hänen työpaikkansa ovet (hän on niistä vastuussa), sillä hän haluaisi mennä jonnekkin. Tiesin kyllä minne, mutta kysyinpä silti. Ei sanonut suoraan, kierteli ja kaarteli kuin kissa kuumaa puuroa, vaikkakin antoi silti ymmärtää ihan oikein minne menee. Pisteet siitä. Olisi voinut valehdellakin.

Lupasin käydä lukitsemassa ovet, vaikkakaan en oikein tiedä, mikä minuun meni. Toisaalta olin taas sisältä hajalla ja olisin voinut sanoa, että hoidapa vaan työsi ennen kuin lähdet minnekään romanttiselle iltalomalle, mutta annoin pari minuuttia mietittyäni periksi. Miksi en olisi? Enhän tilanteelle voi muutakaan, sillä kiukuttelu ja kapuloiden turha lyöminen rattaisiin vain pahentaisi asiaa. Kuluttakoon nyt liekkinsä loppuun: mitä nopeammin sitä parempi. Muutenkin olen väsynyt enää taistelemaan tätä Toista Naista vastaan, sillä tilanne näyttää kannaltani pahalta, hänen kannaltaan hyvältä. En kuitenkaan halua paiskoa ovia väliltämme kiinni. Miksi niin tekisin. Ei enää tee edes mieli, vaikka pahalta vielä tuntuukin.

Ajoin tänään töistä kotiin sen raflan ohi, jossa istuimme, kun mieheni kertoi uudesta kumppanistaan. Olen pari kertaa ajanut samaa tietä töistä kotiin ja joka kerralla tuntuu aivan yhtä pahalle. Paikka olisi ihan kiva ja sympaattinen käydä kaatamassa yksi kotiintulokalja naamaansa, mutta kun ei nyt oikein voi. Sama kylmä käsi, joka puristi vatsaani silloin, puristaa sitä aina ohi mennessäni.

Ajelin myös samalla reissulla tällä viikolla tarjolla olleen kaupungin kämpän ohi. Ihan kivan näköinen talo, kunnon ruokakauppa kadun toisella puolella, vähän turhan vilkkaan kadun varrella ja-ja-ja: ovella seisoi parisataa hakijaehdokasta, koska näyttö oli juuri alkamassa. Huh huh. Mitenkähän saivat kaikki mahtumaan 3 huoneen kämppään kerralla, kun katselmukseen oli varattu vain puoli tuntia aikaa. Oikeastaan olisi pitävyt lyöttäytyä mukaan, kun kerran nurkilla pyörin, ihan vaan nähdäkseni, miten homma pelittää (jatkoa ajatellen). Jonakin päivänä kun tuo nyt kuitenkin on edessä, pakko myöntyä totuuden edessä.

Saku Sammakko taitaa suunnitella myös pidempää kosiomatkaa. Oli tilannut luottokortin melkoisen hyvällä luottolimiitillä käyttäen siinä myös minun tulotietojani, mutta mulle ei näköjään ole tulossa omaa korttia. Laillistahan tuo taitaa kuitenkin olla, koska olemme vielä virallisesti naimisissa, mutta outoa on, ettei mun allekirjoitusta hakemukseen vaadittu missään vaiheessa. Voisin varmaan tehdä sitten itsekin ihan saman jutun, vai. Paitsi että olen ulkomaalainen ja pienempipalkkainen.

Jokapuolella lojuu myös matkaesitteitä kaikista eksoottisista kohteista, Karibian risteilyistä Etelänaparisteilyyn.

Minä tietenkin taidan jäädä taas rannalle ruikuttamaan.


Ei kommentteja: