torstai 20. syyskuuta 2012

Ennustaja - osa 2

"Jääkarhu ui jään alla päivän, toisen, kolmannenkin. Välillä se työnsi nenänpäänsä jään läpi ja nuuhki raikasta ilmaa. Enemmän kuin happea keuhkoihinsa se tarvitsi tutun hajun kuonoonsa. Pentukarhu seurasi sitä, kyllä, sen haju tuntui aivan selvästi, vaikka sitä ei näkynytkään. Välillä Naaraskarhun haju hälveni palatakseen Jääkarhun suureksi pettymykseksi takaisin Uroskarhun hajun rinnalle.

Neljäntenä päivänä Jääkarhu työnsi käpälänsä pinnalle. Se työnsi sitä ensin taaksepäin, jossa jää murtui käpälän painosta. Sitten Jääkarhu työnsi käpälänsä eteenpäin. Se tunsi käpälänsa alla vakaan maan. Nenässään se tunsi ruohon tuoksun ja sateen, joka ropisi jään pintaan heikentäen sen teräksisyyttä. Jääkarhu ponnisti vähän ylöspäin ja työnsi käpäläänsä vieläkin eteenpäin. Se tunsi viiltävän piston päkiässään ja tunsi, kuinka punainen veri sekoittui sadepisaroihin.

Jääkarhu nosti päänsä ja katsoi eteen avautuvaa ruohokenttää. Se näki silmiensä edessä maailman kauneimman violetin ruusun. Ruusun tuoksu ja sen kauneus saivat kyyneleen kohoamaan Jääkarhun silmään."

Istuin jälleen ostoksien jälkeen Starbucksissa juomassa Muka-latteani, kun silmiini osui tuttu näky: turbaanipäinen sikhi-mies. Sydämmeni hyppäsi kurkkuun. Entä jos hän tulee luokseni? Mitä sanon? Käskenkö häntä kävelemään matkoihinsa, vai pyydänkö kertomaan lisää tarinaani? Pyydänkö häntä kertomaan lisää ruususta? Vai tekeydynkö niin pieneksi, ettei minua huomata?

Kahvilassa istui lisäkseni kaksi muuta asiakasta. Mies käveli ensin toisen, sitten toisen luo ja esitteli itsensä jo tuntemallani tavalla näyttäen korttiaan. Mukana hänellä oli jälleen mystinen pussukkansa, johon henkilö, jolle ennustetaan saa tiputtaa rahaa. Kumpikaan asiakkaista ei halunnut kuulla tulevaa elämäänsä ja odotin, että nyt mies tulisi minun luokseni. Ei tullut. Käveli pois. Hyppäsi sporaan ja ajoi eteenpäin.

Eikö ollut vielä aikani kuulla loppua? Oliko minun vain saatava tietää, että hän on täällä, vielä olemassa ja että löytää minut halutessaan? En missään nimessä ole varma, että kyseessä oli sama tyyppi tai että hän olisi mitenkään tunnistanut minua, mutta mieltäni jäi silti kaivelemaan tilanteen niin nappiin mennyt ajoitus. Hänen kaikki tähän mennessä ennustamansa asiat ovat osuneet oikeaan (rikastumista lukuunottamatta) ja juuri nyt ruusulle olisi käyttöä. Entä jos hän silloin 15 vuotta sitten manipuloi mieltäni ja sai minut itse tekemään kaiken, mitä minulle on tapahtunut. Ehkä hänen oli tarkoitus tavata minut juuri nyt ja huomata, että en ole ihan vielä valmis siihen, että hypnoosi - tai mikä manipuloiti kyseessä olisikaan - puretaan ja että voisin maksaa hänelle hänen pyytämänsä "loppusumman" josta aikanaan oli puhetta.

Jäin samalla miettimään, miten ihmeessä saankin aina elämäni niin suurille solmuille, että purkaminen vie kaiken energian. Vähän samaan tapaan kuin suurissa uutisissa tapahtumat saavat ensin suuren mittakaavan, hiipuvat hiljaa normaalille tasolle ja lopulta katoavat uuden suuren mittakaavan omaamien tapahtumien alle. Mikä mahtaakaan olla seuraava etappini? Mikä on seuraava tapahtuma, joka kadottaa alleen tämänhetkisen tilanteeni? Kuolema vai poliisi?

Välillä minusta tuntuu, että minua pidetään aivan idioottina. Talossamme kierrätetään tavaraa ja luullaan, että minä en sitä huomaa. Kun kysyn, minulle valehdellaan päin naamaa. Die Toten Hosen tuli takaisin, mutta lähti eilen taas kiertueelle. Tiedän kyllä minne, koska mies oli samalla kiertueella. Mieheni luulee, että en huomannut.

Samoin keittokirjojeni joukkoon on ilmestynyt kolme uutta kirjaa. Kysyin mieheltäni, mitä kirjoja ne ovat ja kenen ne ovat. Mieheni sanoi, ettei muka tiennyt, ehkä ne olisivat tyttäremme. Minä arvasin kyllä, mistä ne olivat tulleet, sillä ne ilmestyivät hyllyyn edellisellä kerralla, kun mieheni kävi Toisen Naisen luona tyttäremme kanssa. Niinpä sitten tänään aamulla kysyin häneltä, ovatko kirjat hänen. Sanoi että joo. Kysyin, että saiko ne mummilta. Sanoi että ei. Kysyin sitten, että keneltä sai. Sanoi sitten (ihan hiljaa ja maahan katsellen) että Toiselta Naiselta.

Tytärtämme en syytä, sillä hän varmasti tuntee olonsa syylliseksi ja noloksi ilman sitäkin ja ihan ilman syytä. Mikään ei ole hänen vikansa. Sen sijaan en tiedä, nauraisinko vai itkisinkö mieheni valehtelua ja asioiden peittelyä. Eikö hän ymmärrä, että juuri tuollainen tekee asiat vain pahemmaksi. Hän odottaa, että luottaisin häneen taloudellisissa asioissamme myös epävirallisen eron yhteydessä, mutta miten voisin luottaa häneen isoissa raameissa jos pienten raamien todenperäisyydestäkään ei voi olla enää yhtään varma. Esimerkiksi olen alkanut miettimään sitä, että mieheni ja tyttäremme ovat lähdössä muutaman viikon päästä Skotlantiin 4 päiväksi. Mieheni maksoi lennoista ja hotellista enemmän kuin mitä minä maksoin itseni ja tyttäremme kahdesta viikosta Thaimaassa. Ettei vain ole ylimääräinen matkustaja, josta minulle ei ole kerrottu mitään, lähdössä mukaan? Hmm. Hotelellihuone parisängyllä, vaikka erillisetkin sängyt olisi saatavilla. Mieheni ja tyttäremme lisäksi samaan aikaan Skotlannissa on eräs tuttavapariskuntamme sekä yksi naispuolinen tuttavamme... Ettei vain kävisi niin, että parisängyssä nukkuu tyttäremme tilalla joku muu, pariskunta omassa huoneessaan ja tyttäremme tuon naispuolisen tuttavamme kanssa samassa huoneessa... Hmmmmmm. Kävipäs tämäkin juttu nyt mielenkiintoiseksi. Mitenkähän saisin tästä asiasta totuuden esille ja mieheni  narautetuksi, jos kysymyksessä on jälleen yritys pimittää minulta totuutta?

No mutta, en aio heiluttaa valkoista lippua, mutta pidän välirauhan yllä. Martti Ahtisaaren tai Matti Nykäsen ei tarvitse tulla tätä sotkua selvittämään... vaikka haluaisivatkin.

3 kommenttia:

Red Stripe kirjoitti...

Tarvitset "lainaksi" mun voimamusiikkia, kun oikein potuttaa, pamahtaa stereoihin soimaan KOVALLA Nine inch nails. Kokeile biisit: Head like a hole, Terrible lie, Down in it, Sanctified, Something I can never have, Sin, That's what I get, The only time.

That's what I get by Nine inch nails:
Just when everything was making sense, you took away all my self-confidence, now all that i've been hearing must be true, I quess I'm not the only boy for you but that's what I get. How could you turn us into this? After you just taught me how to kiss you. I told you I'd never say goodbye now I'm slipping on the tears you made me cry but that's what I get. Why does it come as a suprise, to think that I was so naive, maybe didn't mean so much, but it meant everything to me.

Jääkarhu kirjoitti...

Kiitos vinkistä, pitää kokeilla joskos iskisi! Uusi voimamusa onkin paikallaan, kun vanha on varastettu. Vai pitääkö varastaa takaisin?

Red Stripe kirjoitti...

Vanha on pilalla, uutta putkeen!