maanantai 3. syyskuuta 2012

I want to ride my bicycle

Viimeinen työaamu koitti.

Tänään ei satanut, mutta henkisesti ja fyysisesti tuntui väsyttävälle kömpiä ylös sängystä, kun muut jäivät nukkumaan. Illalla taas vähän kahinoitiin. Olisin halunnut jutella mieheni kanssa muutamasta asiasta, mitä maailmalla tapahtuu, mutta hän ei halunnut "seurustella" kanssani. Vastasi vain yhdellä sanalla ja yritti muka olla kiinnostunut telkkarista tulevasta ohjelmasta. No, jos ei seurani kelpaa, niin kävelinpähän sitten pois omaan huoneeseeni ja suljin oven takanani.

Vasta sen jälkeen miehenikin olisi muka halunnut tehdä muuta kuin istua tv:n edessä ja tuli perässäni huoneeni vieressä olevaan keittiöön, jossa tyttäremme oli kokkaamassa. Ja voi että näillä sitten juttua riitti ja kovaäänisesti ja tyttökin tuli kuikuilemaan ovelleni, että mitä oikein teen. Silloin kun olen paikalla, tunnen olevani pelkkää ilmaa, mutta kun menen pois, on jokainen yhtäkkiä kiinnostunut, mitä oikein teen. Pitäisikö tästä olla kiitollinen? Ehkäpä niin, ehkä kuitankin merkitsen vielä jotakin, vaikka paikalla ollessani kaikki ottavat minut itsestäänselvyytenä.

Lähden töihin 1/2-tuntia ennen vuoron alkua ja matka kestää pyörällä 15 minsaa. Olen koko kuukauden miettinyt, mitä ihmettä tekisin silloin, jos pyörälleni saatuisi yöllä jotakin ja en pääsisikään ajamaan. Julkinen liikenne ei toimi vielä ennen kukonlaulua ja kävellen aikaa menisi n. 40 minsaa. Taksi taitaisi olla ainoa vaihtoehto, sillä emme omista autoa, vaikka kortti molemmilla onkin. Itse en kyllä edes mielelläni Zürichin sekamelskaan autolla lähtisi.

Tämä aamu sitten kertoi, mitä tekisin.

Viimeisen työpäivän kunniaksi pyörän eturenkaasta oli ilmat pihalla ja siinä jökötti nasta pystyssä. Jippii. Ei ollut aikaa miettiä, mitä tekisin, joten rouva otti pyörän telineestä ja ajoi koko matkan töihin tyhjällä renkaalla.  Matkalla on huoltoasema, jolla kävin yrittämässä lisätä ilmaa, mutta venttiili fuskasi ja ilmaa meni renkaan sivuun, ei sen sisään.

Kotimatkan tulinkin sitten kävellen, kun olisi hävettänyt ajaa meluisalla tyhjällä renkaalla kaikkien ohi. Ihmisiä kun on iltapäivällä liikkeellä melkoisen paljon niillä seuduilla, joiden läpi ajan. Jo aamulla eräs tyyppi huomautti meluavasta, tyhjästä eturenkaastani. Onneksi ei ollut meluava turpa.

Piste ii:n päälle olisi ollut kunnon sade, mutta siltä säästyin tällä kertaa, vaikka tummat pilvet leijuivatkin pääni päällä.


Ei kommentteja: