perjantai 7. syyskuuta 2012

Kuka määrää sängyn paikan (eli tikusta asiaa)

Yritin puhua miehelleni vakavasti tilanteestani. Kerroin, että olen saanut viralliselta taholta tietää, että jos muutamme erillemme, joudun todistelemaan sen, että minulla on tarpeeksi varoja elättää itseni. Odotin, että mieheni olisi sanonut, että saanhan minä toki työttömyyskorvausta ja onhan minulla oikeus myös elatusapuun häneltä. Mutta eipä sanonut. Sanoi, että pitää sitten asua täällä niin kauan, että on työpaikka ja normaali palkka ja että olen asettunut aloilleni. Kysyi siihen perään, että koskas sitten saan C-oleskeluluvan (jolla periaatteessa saa samat oikeudet kuin maan kansalaisilla ja jota ei peruta). Kun kerroin, että siihenpä rakkaani menee viisi vuotta, niin näin, miten vähät hiukset niskassa alkoivat nousta pystyyn ja hymy meinasi hyytyä.

Sanoin myös, että en oikeasti jaksa enää miettiä, mitä tekisin ja että minulle on todella vaikeaa olla täällä yhdessä. Mieheni tokaisi: "No ostetaan sinulle sänky, lattialla nukkuminen on vähän halpaa...". Sanoin, että voi halavattu, ei se siitä sängystä ole kiinni! Olen nukkunut patjalla lattialla (niinkuin miehenikin) koska en ole -jaa arvatkaapa mistä syystä - jaksanut miettiä sisustusasioitamme sen enempää. Kun kaikki on muutenkin niin tilapäistä ja roikkuu yhden karvan varassa, niin ei tunnu mielekkäälle sijoittaa vähia rahavarojaan tavaraan, jota joutuu sitten mahdollisesti siirtelemään vaikka maasta toiseen.

Päätin sitten kuitenkin katsastella käytettyä sankyä, jonka saisi edullisesti. Löysin yhden ja kävin kauppaa myyjän kanssa ja sovimme, että käymme hakemassa sängyn. Kun kerroin miehelleni, että sänky pitäisi hakea, hän sanoi että no-problem. Kun kerroin mistä, hän alkoi vinkumaan, että se-on-niiiiiin-hirveän-kaukana. Sanoin, että kappas, sehän on oikeastaan vain 23 km päässä ja että hakisimme sen ensi viikonloppuna. No-mutta-kun-eikös-vaikka-maanantaina-tai-tiistaina....kun-kun-kun.

Tulikin sitten mieleeni, että mieheni kalenterissa, joka oli viikon alussa avoinna pöydällä (ehkä jopa tarkoituksella) oli kirjoitettu lauantaiksi: Toisen Naisen syntymäpäivä. Matkaa yli 100 km. Tärkeämpi kuin vaimon sänky, jonka piti hoitaa kuntoon koko oleskelulupa- ja tuoimeentuloasia. Toki ymmärrän. Mutta pitikö sitten vielä kaiken perään kysyä, että soitinko sitä kaupungin kämppää tänään? No, en soittanut. Eikös tästä juuri äsken puhuttu ja lakia ei ole muutettu sen jälkeen.

Huokaus.

Ei kommentteja: