maanantai 10. syyskuuta 2012

Lähtölaskenta alkaa 6: Knabenschiessen

Jääkarhu kävi ampumassa poikia?
Zürichissä ammutaan tänään poikia...näää, no ei nyt sentään. Uskottomia miehiä... näää, ei niitäkään, vaikka mieli tekisikin. Knabenschiessen on paikallinen perinnetapahtuma, joka kestää koko viikonlopun ja maanantaikin on suurimmalle osalle paikallisia puolipäiväinen vapaapäivä. Koululaisille kokopäivä. Kysymyksessä on 13-17 vuotiaille, alunparin pojille, mutta nykyään myös tytöille tarkoitettu ampumakilpailu. Muille on tarjolla monenlaista leipää ja sirkushuveja, jos paikalle viitsii. Suurin osa paikallisista ei viitsi, vaan viettää vapaapäivänsä lorvaillen kaikkialla muualla ympäri kaupunkia.Oma perheeni lorvaili siis läntisessä Sveitsissä ja minä laitoin haisemaan. Koska kerran erilleen aiomme jossakin vaiheessa muuttaa, niin miksi ei sitten laitettaisi hommaan vähän vauhtia. Ja kun erillemme muutamme, niin miksi minun pitäisi jäädä samoille nurkille? Koska en ole sidottu mihinkään muuhun kuin lapseemme ja hänen asiansa saamme kyllä järjestettyä, niin miksi en hakisi töitä joltakin muulta paikkakunnalta? Kun nyt sitten eräs tuntemani yritys sattuu hakemaan työntekijöitä vähän kauempana, niin heitinpä sitten paperit vetämään ja sain jo sovituksi kokeilupäivän perjantaiksi. Paikallinen tapahan on järjestää potentiaalisille työntekijöille kokeilupäivä, jonka aikana katsotaan molemmin puolin soveltuvuutta paikkaan. Edellisessä paikassani kokeilupäivästä ei maksettu palkkaa, tämä kyseinen firma maksaa täyden palkan, joten mikäpäs siinä. Jos työ sitten napsahtaa minulle ja jos minä napsahdan työpaikkaan, niin edessä on muutto n. 100 km päähän lähelle Saksan rajaa, jossa elinkustannukset ovat vähän pienemmät ja asunnotkin halvempia. Kävin jo vähän kurkkimassa alustavasti hintoja ja sopivan kämpän saisi parilla sadalla frangia halvemmalla. Hmm.

Olen jo pidempään miettinyt sitä, että lapsellemme olisi kaikesta huolimatta parempi jäädä tähän paikkaan isänsä kanssa, koska isänsä pystyy auttamaan paremmin koulutehtävissä ja koska koulusta on jo muutama kaverikin löytynyt, niin olisi melko kurjaa repiä tyttö heti pois. Hän tulisi luokseni viikonloppuisin ja lomillaan, joita täällä on ripoteltu kivasti pitkin vuotta tasaisin väliajoin. Mutta sitten toisaalta... Mikä muka tekisi minusta huonomman vanhemman kouluasioissa vain sen takia, että olen ulkomaalainen? Ja tyttökään ei ole vielä täysin juurtunut luokalleen, joten vaihto olisi ehkä helpompaa nyt, kuin myöhemmin, jos tyttö mieluummin muuttaisi luokseni seurattuaan isänsä toilailuja Toisen Naisen kanssa. Sama juna kulkee myös Zürichiin päin ja tyttö voisi tulla viikonlopuksi isänsä ja yläkerran sukulaisten luo. Ensimmäinen yhteinen lomamatkakin olisi jo isälle ja tyttärelle varattu, eli jos tyttö asuisi isänsä luona ja tulisi luokseni lomillaan, niin ensimmäinen loma olisi osaltani jo menetetty. Hmm.

Toki minua harmittaisi vähän se, että joutuisin jättämään Zürichin sekä surettaa vähän myös se, että mieheni työpaikalta saamani työt - brunssit ja muut puheena olleet tehtävät - olisivat varmasti olleet myös ihan kivoja. Samoin mieheni työkaverit tuntuivat eilen olevan ok. Mutta valitettavasti minun on nyt tuijotettava omaa napaani ja järjestettävä asiani vakaalle pohjalle. En pysty elämään niin, että puhetta on enemmän kuin tekoja ja myllyt jauhavat niin mahdottoman hitaasti. Jos haluavat oikeasti minut, tekevät sopparin myös heti, eivätkä jää vitkastelemaan ja miettimään asioita. Tosin heillähän ei ole perheemme taustat tiedossa, joten eivät tiedä, miksi pitäisi kiirehtiä. Miehenihän tienaa tarpeeksi elättämään perheensä.... Noin niinku teoriassa. Hmm.

Sitten tuleekin tiukempi paikka, kun mieheni joutuu selittämään työpaikallaan, miksi en enää olekaan kiinnostunut paikasta ja miksi muutan pois. Mutta sehän ei taida olla minun huoleni. Minun huoleni on se, että mieheni ei saa junailtua asiaa niinpäin, että minä olen jättänyt perheeni ja avioliiton, sillä Sveitsiläisen lain mukaan se, joka ensin eroaa liitosta on laillisesti huonommassa asemassa. Hmm.

Eli nyt olisi varmaan viisainta käydä kertomassa jossakin, että miehelläni on Toinen Nainen ja hän on aloittanut eroprosessin jo ennen minua, ennenkuin edes tiesin koko asiasta. 

Hmm. Mietintämyssy päähän. Yön hiljaisille tunneille taisi löytyä taas tekemistä.

Ei kommentteja: