tiistai 4. syyskuuta 2012

Lähtölaskenta alkaa 7: Steh auf wenn du am Boden bist

Mieheni tuli töistä lounastauolleen kädessään muistilappu. "Tässä olisi tällainen nettisivusto, josta löytyy vapaita asuntoja".

Oli itse käynyt jo kurkkaamassa, mitä tarjolla on:

- "Tuolta kaupungin laitamilta löytyisi tällainen kämppä näin edulliseen hintaan..." (Paitsi, että tuo kämppä on alueella, josta muutama viikko sitten puhuimme, että emme sinne muuttaisi, ellei olisi ihan pakko. Valtaväylän vieressä ja muutenkin vähän epämääräistä seutua.)

-"Sitten olisi tämmöinen täällä..." (Paitsi, että on niin kaukana keskustasta, että jos saan töitä kaupungista, niin työmatkaan kuluu paljon aikaa. Tästäkin puhuimme jo muutama viikko sitten, kun serkkusi kertoi, että joutuu yöllä menemään taksilla töistä kotiin, kun ei julkisella pääse. Mutta jos itse haluat muuttaa, niin...)

Kun sitten katselin läpi kaupungin tarjonnan ja löysin juuri sopivan kokoisen, ei minkään niin hirveän kalliin ja suhteellisen hyvällä paikalla olevan minulle juuri passelin kämpän, niin:

-"No joo, kyllähän näitä löytyisi halvemmallakin vähän kauempaa keskustasta..."

Siis hei haloo, että mitä? Sinä siis itse jäisit tähän ihanteellisella paikalla olevaan todella halpaan työsuhdekämppääsi, josta on 2 minuutin matka töihisi ja minä joutuisin lapsemme kanssa muuttamaan johonkin murjuun kaupungin ulkopuolelle! Ehei, ei tule kauppoja. En tarvitse mitään luksusta, ihan tavallinen kaksio tai kolmio riittää (tai 2,5 joita Sveitsissä on tarjolla). Vähimmäisvaatimus on, että kämppä on suhteellisen lähellä keskustaa, josta pääsen helposti töihin minnepäin tahansa, sillä alani työajat ovat usein sellaiset, että välttämättä ei julkisella pääse ja taksiin ei viitsisi hirveästi tuhlata vain päästäkseen töihin.

No mutta jokatapauksessa. Mieheni on tehnyt nyt ensimmäisen kerran hoksannut, että yhdessä asuminen tilanteessamme ei välttämättä ole paras mahdollinen ratkaisu.

Mikähän tämän ajatuksen takana nyt sitten on? Jään mielenkiinnolla odottamaan. Tuolla aikaisempaan tekstiini oli tullut kommentti, jossa minua kannustettiin ottamaan elämä käsiini. Se, että pelaan tällaisilla korteilla (eli odotan ja annan mieheni tehdä aloitteita) johtuu siitä, että yritän pedata itselleni mahdollisimman helpon tulevaisuuden taloudellisesti. En todellakaan suostu ihan mihin vaan, mutta en myöskään aio alkaa riitelemään ja tehdä elämääni vaikeammaksi sillä tavalla. Mieluummin manipuloin mieheni ajattelua omilla keinoillani ja saan hänet tekemään haluamallani tavalla luullen, että on itse keksinyt kaiken. Hermojahan tämä raastaa, mutta uskon palkinnon odottavan tulevaisuudessa.

Päätin sitten jättää Japanin tällä kerralla väliin ja etsiä oikeita töitä täältä. Varasin myös lennot "kotiin" Suomeen kuun loppupuolelle vähän nollatakseni tilannetta ja käydäkseni hoitamassa muutaman aukijääneen asian loppuun. Samalla voisin käväistä kysymässä, olisiko minun mahdollista jättää erohakemus Helsingin käräjäoikeuteen, kun täällä en voi oleskeluaikani vähyyden vuoksi hakemusta jättää ja mieheni ei aio sitä tehdä. Paluuta entiseen kun ei ole, vaikka kuinka haluaisi ja verotuksen ja muiden asioiden selvyyden vuoksi olisi parasta virallistaa ero jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Sveitsissä kun verotuskin hoituu vähän eritavalla kuin Suomessa. Verot maksetaan itse ja niitä ei vähennetä suoraan palkasta. Vuoden lopussa pariskunta kirjaillee yhteisen veroilmoituksen ja verot määräytyvät yhteisten tulojen mukaan. Olisi siis huomattavasti selvempää ja mahdollisesti vähemmän riitaisaa, kun molemmat tekisivät oman veroilmoituksensa ja maksaisivat omat velkansa. Kun kerran rahavarantokaan ei ole enää yhteinen.

Yöllä (aivan-sen hiljaisina tunteina) mietin jälleen, miten hoitaisimme tilanteen, jos kaikki olisikin toisinpäin. Eli mies olisi saanut vuosi sitten työpaikan täältä ja olisimme alkaneet järjestellä muuttoa. Sen sijaan, että mieheni löysi uuden-vanhan heilan, olisinkin minä lyöttäytynyt yhteen erään entisen ihastukseni kanssa, joka on FB-kaverini ja entinen, hyvin-kauan-aikaa-sitten-ihastukseni, joka ilmoitti vähän aikaa sitten FB:ssä olevansa sinkku. Entäpäs jos olisinkin alkanut kaiken muuttotouhun keskellä heittää kapuloita rattaisiin ja sanonut, että en halua lähteä ja että lapsellakin olisi parempi Suomessa jne jne jne. Kun mieheni sitten olisi ilmoittanut työnantajalleen, että ei otakaan työtä vastaan, olisin heittänyt pommin, että mulla on toinen mies.

Olisiko mieheni järkännyt työpaikkansa takaisin? Olisiko hän muuttanut heti pois asunnostamme Stadissa?

Luulen, että vastaus molempiin kysymyksiin on: (ei Kanada) Kyllä!

Ei kommentteja: