sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Myttyyn meni

Mieheni ilmoitteli jo pari viikkoa sitten iloisena, että ei olisi kotona tänä viikonloppuna, koska hänellä on pitkä viikonloppuvapaa ja menisi... no, tiedätte kyllä jo tässä vaiheessa tekin, että minne. Viime lauantaina olin työhaastattelussa ja sovimme, että tulen tekemään koetyöpäivän. Kun sitten pyysin miestäni vahvistamaan, milloin on aikuisten oikeasti lähdössä, että voin sopia päivästä, hän sanoi, että hänelle käy hyvin, jos teen koepäivän perjantaina. Hän olisi tyttäremme kanssa aamulla lähettämässä tämän kouluun ja tekemässä keskipäivällä lounasta. Sovin sitten potentiaalisen työnantajani kanssa, että teen koepäiväni maanantaina (tai no hän sitä ehdotti) ja mietin, että jos mieheni lähtee jo parjantai-iltana, voi hän jo ihan hyvin tulla tekemään tyttärellemme lounasta maanantaina, vaikka silloin vielä vapaapäivä onkin. Olisihan hän ollut Toisen Naisen kanssa jo koko piiiitkän ja romanttisen viikonlopun.

Suunnittelin tyttäreni kanssa, että menemme lauantaina kasvisruokafestareille Winterthuriin ja sunnuntaina yläkerran sukulaisen, sekä hänen lapsiensa kanssa Zürichin Multimobil-katujuhlaan. Vähän oli tarkoituksena viettää äiti-tytär-laatuaikaa, että lapsella olisi myös kivoja hetkiä äidin kanssa eikä pelkästään päivittäisten rutiinien toistoa. Odotin innolla viikonloppua ja aikaa tyttäreni kanssa kahdestaan.

Mutta kuinkas sitten kävikään?

Mieheni ei lähtenytkään perjantai-iltana ja jäi haisemaan kotiin. Ei lähtenyt vielä lauantaiaamunakaan ja pyysipä vielä tytärtämme pienelle lähiseutuvaellukselle Zürichin kukkuloille. Tyttö tietysti lähti, kun isä pyysi. Ja minä menin kasvisruokafestareille yksin. Kun sitten illalla kysyin, milloin mieheni on oikein lähdössä, kun näytti parkkeeraavan persauksensa sohvalle niin tiiviisti, hän sanoi, että vasta sunnuntai-iltana.

Ai että mitä? Mutta kun oli sovittu, että olisin tyttäremme kanssa? Hänkö aikoo nyt tulla mukaamme myös Zürichin katujuhlaan? Mistäs nyt sitten tuulee? Eikö koko viikonloppu Toisen Naisen kanssa onnistukaan? Miksi? Onko Toisen Naisen kotopuolesta tullut noottia, että tänä viikonloppuna ei vieraita miehiä tavatakaan?

Mieheni oli hajamielisen, huonotuulisen ja masentuneen oloinen koko viikonlopun. Tuntuu, kuin  hän salaisi jälleen jotakin. Vai onko hänellä jotain kerrottavaa, mitä miettii, miten toisi esille? Sen lisäksi, että hän vei koko viikonlopun minulta tyttäremme kanssa, tartutti hän huonon tuulensa myös minuun. Se kun valitettavasti tarttuu niinkin kauan kuin me yhdessä olleilla henkilöillä erittäin helposti yhdestä toiseen ja takaisin. Kun mainitsin siitä, että hän jälleen omi koko tyttäremme, hän sanoi, että minun pitäisi olla painostavampi ja käskevämpi tyttäremme suhteen. Että minun pitäisi pakottaa tyttäremme tulemaan kanssani, kuten esimerkiksi eilen olisin voinut tehdä.

Mutta kun ei se nyt oikein niin mene. Pakottamalla tyttäremme tulemaan kanssani saan vaan asiat pahemmin solmuun. En ukso, että hänellä olisi kivaa olla kanssani, jos joutuisi pakosta niin tekemään. Hän alkaisi vaan vältellä minua vieläkin enemmän. Sen sijaan mieheni pitäisi olla vähän herkempi sen suhteen, että jättäisi tyttärelleni ja minulle tilaa olla yhdessä. Niinkuin tänä viikonloppuna oli jo sovittu, mutta mieheni perui omat tekemisensä ja varasti minulta ne muutamat hetket, jotka olisin saanut olla kahden tyttäremme kanssa. Olisinko voinut muka sanoa, että hän ei saa tulla tänään mukaamme? Pysyköön kotona tai menköönsä omille teilleen, minne joka tapauksessa haluaa.

Periaatteessa oli ihan kiva tehdä jälleen jotakin perheenä, mennä yhdessä ja olla yhdessä, mutta jotakin puuttui. Yhdessäolo ei enää tuntunut samalta kuin ennen. Yhteys oli katkennut. Toinen mietti sitä, että olisi mieluummin jossakin muualla ja toinen mietti sitä, että olisi mieluummin ollut pelkästään toisen seuralaisensa kanssa. Samanlaista yhteispeliä, kuin aikaisemmassa elämässämme ei enää ollut. Jos yläkerran sukulaisemme lapsineen ei olisi ollut mukana, olisimme luultavasti kiertäneet kojut puolessa tunnissa ja palanneet kotiin murjottamaan.

Vänän alkaa tuntumaan, että se ystävyys, mitä olemme luvanneet ylläpitää - tapahtuipa mitä tapahtui - alkaa vähitellen hiipumaan ja jäljelle jää vain kaksi ihmistä, joilla ei ole toistensa kanssa enää mitään tekemistä tai joilla ei ole toisilleen enää mitään sanottavaa.

Oma liekkimme palaa jo sinisenä.

Ei kommentteja: