sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Onnestais on puolet minun

Pojat sitten päättivät nukkua poikamiesboksissa, toinen omalla patjallaan, toinen kahdella jumppapatjalla. Vielä sitten kapakkiinkin piti illalla ennättää, vaikka tiesivät tai ainakin mieheni tiesi, että minun olisi herättävä tänä aamuna duunaamaan brunssia hänen työpaikallaan. Myös hänellä itsellään oli työpäivä, mutta eipä se näyttänyt illan menoa hidastavan. Lupasivat tulla hiljaa kotiin, mutta humalaisen hiljaa on aivan eri asia, kuin selväpäisen hiljaa. Ainakin yleensä.

Niinpä minua sitten otti aamulla päähän lähteä töihin - siis ihan kirjaimellisesti, kun pääni tuntui olevan lasista. Myös mies itse säntäsi muutama minuutti myöhässä paikalle - häntä kysytiin jo ja Sveitsissä se on pahempi paikka. Ihan sama kenen kanssa hän menee ja ryyppää ja rellestää, mutta se ei saisi haitata töitä. Varsinkin kun jos nyt ihan omaan napaani tässä tuijjotan ja hiljaa mielessäni mietin, että miehen työpaikka ja palkka taitavat kyllä merkata myös minun toimeentulolleni jotakin.

No joo, päänsärystä huolimatta sain tiukkabudjettisen brunssin kunnialla läpi, ihmiset olivat tyytyväisiä ja sain kiitostakin. Miehen pomo oli kysynyt mieheltäni, tarvitsenko palkan käteisenä nyt heti, sillä virallista tietä mennessä (eli mun soppari pitää hyväksyttää korkeammalla tasolla ja työnimike päättää ja niin pois päin) saattaa kestää kuukausikin, ennenkuin saan palkkani. Toisaalta, mulla on myös ensiviikonlopuksi sovittu keikka ja edellisen paikkani loppupalkka tulee ensiviikolla, joten ei tässä nyt niin hirveän kiire ole. Mieheni kertoi, että hän oli sanonut pomolleen: "Voin maksaa Jääkarhulle omasta palkastani"... Excuse moi? Omasta palkastasi.... mutta rakkaani, onnestais on puolet minun jo muutenkin, you know!

Ainiinjoo, en olekaan muistanut mainita, että olen lupautunut tekemään näitä brunssi-apero-keikkioja aina tarvittaessa. Ihan kiva, mutta ei tästä ihan leipätyöksi ole, mutta jotain leivän päälle saattaa saada.

Miehini päätti lähteä, sunnuntai-ilta kun on ja maanantai hänen normaali vapaapäivänsä, Toisen Naisen luo. Tällä kerralla matka taittuisi tämän autollisen vieraamme kanssa, joka asuu samalla suunnalla. Kun tyttömme kuuli, että isä on taas lähdössä, hän kysyi, miksi. Mieheni vastasi hätäpäissään, että aikoo mennä tuttavansa kanssa vaeltamaan. Tyttömme halusi siis mukaan, koska hänellä on maanantaina myös vapaapäivä koulusta. Äiskän kanssa kun joutuu tekemään kaikkea normaaliin elämään liittyviä juttuja: läksyt, menemään ajoissa nukkumaan, harjaamaan hampaat, syömään kasvikset (kun äiskä vielä sattuu olemaan kasvissyöjä). Äiskä ei lupaa vaelluksia, pitkää viikonloppua Skotlannissa, kielikurssia Jenkeissä ja kaikkea muuta rahalla saatavaa. Äiti kyllä tarjoaisi rakkautta ihan niinpaljon, kuin tyttö olisi valmis vastaanottamaan. No joo, totuuden nimissä on myönnettävä että niin myös iskä, mutta äiti ei ole niin vastuuntunnoton, kuin mitä iskä on muutamana kertana osoittanut.

Minultahan sitten paloi hihat ihan normiksi muodostuneen käytännön mukaisesti. En voinut sanoa ei. Äiskä on jo muutenkin niin tylsä ja asiallinen ja tytölle tekee hyvää liikkua vuoristossa, niin sydän verta itki annoin luvan mennä. Tosin tämän reissun seurauksena tulee olemaan se, että aion vähitellen kertoa tytöllemme, kuka Toinen Nainen on ja miksi iskä niin usein hänen luonaan vieraille.

Mieheni ehdotti, että kävisimme psykologin juttuisilla kysymässä, miten asia olisi tytölle parasta kertoa. Hyvin tyypillistä: ei halua taaskaan tehdä sitä itse, vaan hoitaa asian muuta kautta. Ei ole kuin yksi ainoa tapa: kertoa totuus valehtelematta ja peittelemättä ja pitää huoli siitä, että tyttömme ei ala syyttämään itseään (minkä hän jokatapauksessa tekee, kertoipa asian kahdenkesken tai psykologin vastaanotolla). Luulen muutenkin, että tytöllämme on jo aavistus missä mennään ja asia ei tule yllätyksenä. Suommessa hän oli luokkansa ainoa, jonka vanhemmat eivät olleet eronneet ja kaveripiirissäkin on monta uusioperhettä. Siinä ennättää kyllä aineistoa kasata asioiden ymmärtämiseen.

"Kadehdi en niitä, jotka luotuja on kaksoiselämään. Minä kunnolla saa eletyksi edes tätä yhtäkään..."


Ei kommentteja: