torstai 18. lokakuuta 2012

Sinä lähdit pois minä katselin parvekkeelta loittonevaa selkääsi

No olipas sitten perheelläni pitkä visiitti kotona.

Tulivat ovesta sisään, mieheni ryntäsi pikapikaa puhelimeen ja soitti parvekkeella suljettujen ovien takana Toiselle Naiselle ennenkuin ennätti kunnolla tervehtiä minua ja kysellä kuulumisia. Söivät tyttäremme kanssa pikalounaan ja lähtivät takaisin tienpäälle hyvästelemättä. Saa vapaasti arvata minne. Ihan tosta vaan niinku hokkuspokkus ja olivat poissa. 

Jääkarhu jäi siis koloonsa miettimään hiljaa mielessään, mitä oikein tapahtui vai tapahtuiko mitään ja mitä olisi pitänyt tapahtua ja mitä olisi voinut jäädä tapahtumatta. Aivan uskomatonta potaskaa, paksummaksi ei voisi enää mennä. Tai voisi. Toinen Nainen olisi voinut tulla tänne.

Olisikohan minun mahdollista hakea Toiselle Naiselle lähestymiskieltoa tyttäreemme ihan vain sillä perusteella, että en halua Toisen Naisen viettävän enemmän aikaa tyttäremme kanssa kuin minä ja kietovan häntä pikkurillinsä ympärille? En haluaisi tyttömme myöskään oppia sitä, että tällainen käytös on yleisesti hyväksyttävää ja että perhettä voi leikkiä ihan kenen kanssa haluaa. Tottakai ymmärrän, että en voi kasvattaa tyttöä tynnyrissä luullen, että perhe-elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista ja rakastamista ja että hänen vanhempansa eivät siis-missään.nimessä-voi-erota ja että kaikki on niiiiin ihanaa. En myöskään halua kieltää häneltä muita ihmiskontakteja ja tokihan hänen varmaankin pitäisi osata olla mahdollisen äitipuolensa kanssa. Mutta eikö tämä ole tässä vaiheessa ihan liian aikaista alkaa luoda pysyvää sidettä minun kustannuksellani? Eikö ole liian aikaista, kun emme ole vielä edes virallisesti asumuserossa ja mies juoksee tavallaan "laittomasti" vieraissa? Vai onko nykyään kaikki jo niin hyväksyttävää, että kukaan ei näe tässä mitään ihmeellistä ja erikoista?

Omat vanhempani elivät yksiavioisessa liitossa elämänsä loppuun asti. Molemmilla oli ollut toki suhteita ennen yhteisen elämän aloittamista: äitini oli jopa avioliitossa, mutta tuli jätetyksi miehen kadotessa sanaakaan sanomatta lyhyen liiton jälkeen ja avioliitto mitätöitiin. Isäni ensimmäinen vakava suhde puolestaan menehtyi sodassa. Jep olen vanhempieni iltatähti ja molemmat olivat melko iäkkäitä, kun synnyin tähän maailmaan. Vanhempani kävivät elämänsä aikana läpi monenlaiset myrskyt, mutta heidän liittonsa piti loppuun asti. Isäni kuoleman jälkeen äitini sairastui vakavasti ja menehtyi pian sen jälkeen. Kuten toisilleen kuuluvilla pariskunnilla on kuulema tapana tehdä.

Myös mieheni vanhemmat ovat olleet aviossa ja kymmeniä vuosia eikä heidänkään elämänsä aina kuulema ole helppoa ollut. Siitä huolimatta he ovat vielä yhdessä ja näyttävät kasvaneen kiinni toisiinsa. Niinkuin minäkin luulin mieheni ja miun kasvaneen toisiimme kiinni niin, että pieni myräkkä ei voisi meitä erottaa.

Onko avioliiton solmiminen nykyään liian helppoa ja nopeaa? Onko eroaminen liian helppoa ja nopeaa? Oliko vanhempiemme ikäpolvella huomattavasti vaikeampi solmia liittoa, jolloin sen purkaminenkaan ei ole niin helppoa ja elämää jatketaan yhdessä vaikeuksista huolimatta? Onko nykymaailma niin pinnallinen ja trendejä ja muiden esimerkkejä ihannoiva, että kaikki haluavat elää kulloisenkin trendin mukaan? Eikö muka esimerkiksi kahdessa kolmesta tv-sarjassa tai elokuvassa ihannoida ja käsitellä avioliiton ulkopuolisia suhteita aivan kuin ne olisivat aivan normaaleita jokapäiväiseen elämään kuuluvia asioita? Avioero tai suhteen loppuminen on vain pieni kirpaisu molemmille osapuolille ja seuraavana päivänä hillutaan maisemissa jo uuden kumppanin kanssa. Pitäisikö kaikille avioon aikoville järjestää pakollinen avioliiton harkinta-aika ja jokaisen olisi asuttava pienessä molempien pierulta haisevassa yksiössä vaikkapa vuosi, ennenkuin avioliiton saisi solmia. Aivan niinkuin avioeroon vaaditaan puolen vuoden harkinta-aika asuen erillään. Toki sekin pitäisi muuttaa sitten samaiseksi vuodeksi. 

Niin no. Toisaalta. Mehän toki asuimme vuoden yhdessä ennenkuin avioiduimme ja tuossa ajassa ennätti kyllä oppia toisen huonot puolet. 

Mutta ei riittänyt kuitenkaan kaikkien taakse jääneiden asioiden selvittämiseen.

Ei kommentteja: