torstai 25. lokakuuta 2012

Jääkarhu, joka ei koskaan kasvanut ihmiseksi vaan jäi Jääkarhuksi ikuisiksi ajoiksi

"Jääkarhu heräsi säpsähtäen. Se ei ollut halunnut nukahtaa väsymyksestään huolimatta, mutta niin oli kuitenkin käynyt. 

- "Ehkä näin oli parempi", se ajatteli ja venytteli unisia jäseniään. 

Jääkarhu tunsi jotakin kovaa oikean kylkensä puolella. Se katsoi alaspäin ja huomasi ison Kilpikonnan vierellään. Kilven vuosirenkaiden lukumäärä näytti hurjalle. Kilpikonnan täytyi olla iäisyyden vanha. Sillä täytyy olla koko Universumin tieto hallussaan. 

Jääkarhu otti askeleen eteenpäin ja oli kompastua johonkin karvaiseen, lämpimään ja pehmeään. Se katsoi vasemmalle puolelleen ja näki jalkansa vieressä pienen Ilveksen. Ilves katsoi takaisin ja sen silmistä paistoi viisaus. Tieto. Salaisuus.

Jääkarhu oli vähän. Ketä olivat nämä uudet ystävät? Niillä täytyy olla jokin merkitys. Jääkarhu ei uskaltanut kuitenkaan kysyä vaan nosti kuononsa ilmaan haistellakseen tulevaa talvea. Vaikka se olikin nukahtanut, oli talvi vasta tulossa ja unet olivat olleet kaikeksi onneksi vain pienet tirsat, eivät koko talven kestäneet nokoset.

Jääkarhu tunsi oudon hajun. Siellä, missä aikaisemmin oli ollut Uroskarhun ja Naaraskarhun selkeä tuoksu, tuntui nyt ihan selvä Ihmisen haju. Jääkarhu ei pitänyt Ihmisistä. Se ei halunnut olla niiden kanssa missään tekemisissä. Olivatko Ihmiset tehneet Uroskarhulle ja Naaraskarhulle jotakin?

Jääkarhu siristi silmiään ja huomasi kaksi karhunnahkaa hangella. Niiden vieressä makasi kaksi Ihmistä. Mies ja Nainen. Jääkarhu arvasi, mitä oli tapahtunut. Uroskarhu ja Naaraskarhu olivat muuttuneet Ihmisiksi.

Jääkarhu kääntyi Kilpikonnan ja Ilveksen puoleen.

-"Te tiedätte, että minun on nyt mentävä. Kilpikonna, pidä sinä huoli Pentukarhusta! Tee hänen elämästään helpompaa ja anna hänelle se, mitä hän tarvitsee. Anna hänelle rakkauteni ja kerro hänelle, että olen hänen luonaan aina ja ikuisesti. Myös silloin, kun olen muualla. Pidä hänestä huoli myös silloin, jos joudun uudelleen jään alle. Kerro, että heti kun jää alkaa murenemaan, tulen takaisin pinnalle. 

Ja Ilves. Kanna sinä salaisuuteni. Älä kerro sitä kenellekään. Näytä Pentukarhulle kuitenkin tie, jota pitkin olen kulkenut ja ohjaa hänet jään poikki, jos olen itse uinut sen ali. Hän ei pysty vielä uimaan niin pitkiä aikoja, vaikka vahva onkin."

Jääkarhu katsoi molempia ystäviään silmiin. Kyynel kohosi sen silmäkulmaan, mutta se pyyhki sen pois.

Nyt on aika."


Ei kommentteja: