keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Sitä saa mitä tilaa

Tuolla pari päivää aikaisemmin toivoin, että lentsu tarraisi kiinni. Kun ei kerran enää saada sateita, niin jonkinlainen selitys vetisille ja punoittaville silmilleni piti saada. Niinpä sitten sain kiusakseni ihka oikean nuhan.

Kunpa vaan olisin paremmin muistanut, miten löysäksi nuha heitää koko kropan, miltä flunssan päänsärky ja lihassärky tuntuu ja miten nenää ja silmiä kirvelee, kun nenää saa koko ajan niistää ja silmista valuu vedet. En olisi tätä kiusaa (taudista ei voi vielä puhua, kun on vasta puolitiessä) itselleni toivonut vaan olisin taistellut vastaan viimeiseen asti. Mutta siitäs sain. Mitäs menin toivomaan.

Tänään Regionales Arbeitsvermittelungsbüron palveluneuvojani soitti ja kertoi, että erään kahvilan täti oli soitellut ja pyydellyt häntä välittämään tietoa eteenpäin, että hänellä olisi työpaikka kokki-asiakaspalvelijalle auki. Paikka olisi kaupunginosasta, jonne tyttömme haluaisi kouluun, jossa olisi  kämppä tarjolla (vähän tyyriimpi kuin jossakin muualla, mutta ei niin merkittävän paljon). Eli soittelin melkein riemusta kiljuen, sillä tuntui, kuin kaikki olisi loksahtamassa kertaheitolla paikalleen: työ ja koti paikassa, jonne tyttökin haluaisi, ihan kivalta kukkulalta, josta olisi näköala lähes koko kaupunkiin.

Puhelimeen vastasi tylyn ja epäystävällisen oloinen nainen. Vaikutti nuorelle ja nettitietojen mukaan hän pyörittää kahvilaa yksin. Sanoi, että oli pyytänyt soittoja vasta iltapäivällä. Minulle ei tätä kuitenkaan oltu kerrottu ja mainitsinkin tämän. Nainen tokaisi, että paikka on jokatapauksessa jo mennyt. Muutamaan sanaan sai mahtumaan rivien väliin niin paljon epäystävällisyyttä, että en ole pitkään aikaan kohdannut.

Vähän jäi sellainen oudohko mielikuva koko paikasta. Eikö halunnut ulkomaalaista töihin, sillä kovin moni ei varmaankaan paikkaa ollut siihen mennessä ennättänyt kyselemään, jos oikeasti oli pyydetty soittelemaan vasta iltapäivällä? Jäin myös miettimään, että olisinko voinut olla pitkään töissä itseäni todennäköisesti nuoremman yksinyrittäjän kanssa tietäen omasta kokemuksesta, mikä stressi ja paine tällä luultavasti on? Varsinkin puhelinkäyttäytymisen perusteella voisi olettaa, että työilmapiiri ei välttämättä ole mikään paras mahdollinen, jos vieraalle ihmiselle puhutaan siihen sävyyn, kuin mitä hän minulle puhui. Okei, minähän tietysti tarvitsen työpaikkaa ja puhun haastattelussa ja puhelimessa sen mukaisesti, mutta toisaalta, hänhän tarvitsee työntekijää, eli myös hän on saavana osapuolena. Vai oliko sitä mieltä, että nyt on työnantajan markkinat ja hakijoille voi puhua ihan mitä tahansa ja miten tahansa. Jotenkin hänen käytöksensä oli jopa yllättävää, sillä yleensä sveitsiläiset ovat tämänkaltaisessa tilanteessa ystävällisiä, olipa sanojen viesti mikä tahansa.

No, eipä siinä sitten mitään, myös se lähellä ollut kämppä oli jo poissa listoilta, eli vuokrattu. Toki en sitä edes aikaisemmin ollut kysellyt, koska ilman työpaikkaa en ehkä niin isoa vuokraa haluasi maksaa. Tyttökin on sopeutunut taas vähän paremmin lomaltapaluushokin jälkeen luokkaansa.

Eli palattiin takaisin lähtöruutuun. Nuhaisen, mutta tapahtumarikkaan päivän jälkeen ei kuitenkaan mikään ole vieläkään muuttunut.

Niin joo, näin unta, että kiipesin raakapuusta tehtyjä tikapuita pitkin ylöspäin. Mitä ylemmäksi pääsin, sitä lahommaksi askelmat tulivat ja muutama oli jo rikkoontunut. Mitähän tämä sitten tuokaa tullessaan?

No mutta hei, nyt on Halloween ja vuoden virallinen noitayö. Taidanpa käydä kyhäämässä räsynuken ja alan tykittämään nuppineuloilla...

Ei kommentteja: