tiistai 2. lokakuuta 2012

Verhoja ostamassa osa 1

M-junakin kulki vielä.
Tosin lunta ei tänä viikonloppuna ollut :o)
Olen saanut teiltä huolestuneita viestejä siitä, onko kaikki kunnossa, kun minusta ei ole kuulunut mitään. Olen otettu huolenpidostanne, kaunis kiitos kaikille. Voin juuri nyt paremmin kuin pitkään aikaan ja elämä alkaa saada suuntaa. Toivottavasti oikeaan suuntaan.

Lensin torstaina Suomeen tarkoituksena hoidella muutama virallinen asia kuntoon. Sveitsissä työttömyyskassalla on rahapula. Kirstun pohja on ollut näkyvissä jo pitkään ja laki työttömyysturvasta on tiukka ja apina työvoimaviranomaisten ja työnhakijan niskassa on painava. Työttömyyskorvaus on suhteellisen hyvä, mutta työssäoloaika vaikuttaa siihen paljon. Itse ennätin olla täällä töissä vähän päälle kuukauden.

Koska Sveitsillä ja EU:lla kuitenkin on bilateraalinen sopimus työvoiman liikkumisesta, niin myös toisessa EU-maassa tehty työ vaikuttaa työttömyyskorvaukseen. Kaikeksi onneksi ennätin olla muissa kuin yrittäjän hommissa juuri ja juuri vaaditun määrän, eli 12 kuukautta 2 vuoden sisällä.

Niinpä minun sitten piti marssia ensin Kelalle hakemaan TT4-lomake, jonka kävin viemässä entiselle työnantajalle täytettäväksi. Tämän jälkeen vein lomakkeen takaisin Kelalle, joka tekee sen perusteella PD U1-lomakkeen, joka lähetetään tänne todistamaan työssäoloni ja että vaikka olinkin täyspäiväisenä (ei kuitenkaan täysjärkisenä) töissä, niin palkkani oli paikallisesta työehtosopimuksesta johtuen huomattavasti pienempi kuin Sveitsissä. Sveitsiläinen virkailija mainitsi jotakin, että tieto tästä vaikuttaa työttömyyskorvaukseni määrään. Toivottavasti korottavaan suuntaan, sillä muuten korvaukseni jää melkoisen pieneksi kulutasoon verrattuna ja pitäisi taas ruinata mieheltä rahaa. Ja sitä puolestaan en mielelläni tekisi.

Tuossa Kelajuoksujen välissä ennätin pönkäillä vanhalle työpaikalleni, entiselle kotialueelle, shoppailemaan (hemmetti, tästähän on tulossa tapa) Itikseen, joka oli puoliksi kiinni ja etsimään kamulleni verhoja Sokkarin 3+1-päiviltä. Olin paikalla jo hyvissä ajoin, mutta Hakiksen Sokkarilta verhot oli jo loppu ja keskustan Sokkarilla niitä ei oltu edes nähty. Hmm.

Jossakin soitti unelmatyöpaikkani pomo ja pyyteli anteeksi viivästystä. Oli kuulema ollut vaikea valinta. Jonka olin sitten ihan karvan mitalla hävinnyt. Harmin paikka.

Loppuaika menikin sitten kamun kanssa joristessa ja tilanteen nollauksessa. Luulen, että nyt jaksan taistella taas paremmin pätkän eteenpäin. Siitäkin huolimatta, että mieheni ei viitsinyt hoitaa pyytämääni asiaa, eli käydä katsomassa hyvällä paikalla olevaa edullista kämppää (oli tullut sinne liian myöhään ja tiukkojen näyttöaikarajojen vuoksi ei ollut päässyt sisään) ja jopa siitäkin huolimatta, että Toinen Nainen oli vuorenvarmasti käynyt täällä. Lapsemme "terapia"maalaus oli nimittäin ilmestynyt kotiimme, joka oli siivottu nuolemalla jokaista nurkkaa myöten. Jopa petivaatteet oli pesty ja tuplapatja, joka oli aikaisemmin huoneessani (vaikka mulle jo oikea sänky onkin hankittu) oli vaihtanut paikkansa mieheni huoneeseen.

En viitsinyt edes kysyä. En edes lapseltamme. Arvasin asian jo ennen lähtöäni. But: So what, I´m still a rock star...

Niin ja ne verhot. Koska niitä ei saanut ja Plan B-verhot tulisivat huomattavasti kalliimmaksi, jatkuu verhojen metsästys kuukauden päästä Zürichissä.

Ei kommentteja: