sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Lällällällläl-lieruu, Jääkarhulta pääsi pieru...

...keskellä kirkon mäkkee, pappi sano "häppee!" Maailman kaunein kukka on huumorin kukka. Ja joskus on ihan pakko nauraa myös itselleen.

Meidät oli kutsuttu eilen naapurissa olevan kirkon ja lähiseudulla olevan luomukaupan järjestämälle illalliselle. Paikalla oli koko lähiseudun naapuripiiri, seurakunta, pappi, lukkari, suntio, kirkon vapaaehtoistyöntekijät, luomukaupan asiakkaita ja vaikka mitä. Kokonaisuudessaan vähän alle 30 henkeä.
Tarjolla oli luomukasviksista tehtyä pöperöä. Minähän olen ollut kasvissyöjä jo jonkin aikaa. Itseasiassa niin tiukka kasvissyöjä, että en käytä mitään eläinperäisiä ainesosia ruuassani, ellei ole ihan pakko. Eli jos en tiedä mitä ruoka sisältää, jos mitään muuta ei ole saatavilla, tai jos en halua loukata emäntää/isäntää, koska olen itse ollut niin tyhmä, etten ole asiasta etukäteen ilmoittanut.

Elilen oli juuri jälkimmäinen tilanne. Luomukaupan väki tuntee minut, koska olen käynyt siellä useampaan otteeseen ja kutsukin tuli jo jokin aikaa sitten. Olisin voinut ihan hyvin heitä muistuttaa, että en syö kananmunaa, maitoa ja juustoa, mitä illallisen ruokalistalla oli. Hehän tiesivät jo nirppanokkaisuuteni, sillä olin heidän kanssaan siitä joskus puhunut, mutta he eivät tienneet, että olen tulossa, sillä saamani kutsu oli seurakunnalta, ei heiltä. Niinpä sitten kiltisti napsin naamaani fetajuustokuutiot, kermaviili-yrttikastikkeen, suklaakakun ja mango-mascarponevaahdon. Sillä seurauksella, että minua alkoi pierettämään aivan valtavasti.

Koska istuimme papin pöydässä, oli minun pakko pidätellä kaasua niin tiukasti, että naama alkoi varmaan jo punoittaa. Välillä oli pakko ravata vessaan päästämään liikoja ilmoja pois, koska ruokalajien välissä näytettiin musiikki-dia-multimediashowta ja illallinen jatkui ja jatkui ja jatkui. Loputtomiin.

Lopulta koitti kuitenkin helpotus, kun show loppui ja ihmiset alkoivat vähitellen kömpiä yöpuilleen. Mieheni kysyi jossakin vaiheessa, haluaisinko KafiSchnapsiin (eli läheiseen baariin, jossa käynnin jälkeen jokunen viikko sitten sain kylmää vettä niskaani) ja ymmärsin tahallani väärin: "Ai kahviako haluat? Kiitos, minulle ei." Mies vaikutti vähän pettyneelle, kun kieltäydyin, sekä kahvista että baarista. Oli itse ilmeisestikin menomono vinossa ja parempaakaan ToisNaisseuraa ei siihen hätään löytynyt.

Juuri viimeisillä hetkillä minä en pystynyt enää pidättelemään. Pääsi siis paukku. Kirkossa. Niin kovalla ryskeellä, että koko Universumi sen varmasti kuuli. Onneksi pappi ei ollut enää paikalla, ainoastaan oma mieheni, mutta silti. Kirkossa... Tämähän onnistuu sitten varmaankin vain Jääkarhulta.

Olen muuten hurahtanut Ismo Leikolaan:





Jos roisi kielenkäyttö ei sovi pirtaan, kannattaa jättää väliin.

Ei kommentteja: