lauantai 3. marraskuuta 2012

She is (defenately) not me


Mystistä hapatusta - she is defenately not me - Kossinen ei varmasti tee ruisleipää hapanjuuresta

Siivosinpas sitten lauantaiaamun kunniaksi mp3:ni ja löysin sen uumenista Madonnan vähän varjoon jääneen biisin Shes not me, joka kumma kyllä ei ole puhutellut minua aikaisemmin ja olen luultavasti skipannut sen joka kerta, kun se on alkanut kuulokkeista raikumaan. Tällä kerralla jäin kuutenkin kuuntelemaan ja kuinkas ollakaan, sanat iskivät päin naamaa ja tilanne tuntui yllättävän tutulle: uusi tyttöystävä lainailee tavaroita ja alkaa näyttää samalle. No, Kossisen ja minun tapauksessa tietysti samannäköisyys on tainnut olla jo (tuskin kukaan haluaa tietoisesti muuttua minun näköisekseni - hulluhan se olisi) ja tuskinpa Kossinen haluaa laittaa päällensä minun hänelle ylisuuret rintaliivit tai puuvillaiset pikkarini. Tai no, eihän sitä tiedä.... Nääää, ei nyt kuiteskaan. Tyttöni lainailee kyllä vaatteistani, mutta sehän taitaa olla ihan normaalia. Muistan itsekin laittaneeni itseni "äitini saappaisiin", ihan kirjaimellisesti.

Vähän aikaa biisejä deletoidessani ja uusia lisätessäni ja uudelleen deletoidessani ja lisätessäni onnistuin sitten lopulta deletoimaan melkein kaiken, sekä mp3:sta, että mediaplayerin kirjastosta. Kun sitten työskentelin miniläppärillä, jossa ei ole cd/dvd-romia, onkin lopputuloksena mp3, jossa on kokonaista 3 biisiä: Johnny Cash: Gods gonna cut you down, Bligg: Rosalie ja Manhattan. Näillä sitten pääseekin pitkälle. Varsinkin sen juoksuharjoittelun aloittaminen tuon Johnny Cashin tahtiin menee ihan loistavasti: juokse niin kovaa, ettei sua saada kiinni! Olikohan tämä nyt merkki Universumista, että kannattaa ladata sekä oma mieli, että mp3 aivan uudella kamalla. Ehkä.

Tyttäremme lähti viikonlopuksi yläkerran sukulaisten kanssa reissun päälle ja mies häipyi Kossiselle. Niinpä minulle jäi jälleen omaa aikaa miettiä asioita ja tehdä mitä huvittaa. Istua vaikka puolille päivin pyjamassa. Kokeilla jälleen sitä, miltä tuntuu olla yksin kotona, omissa oloissaan, omassa rauhassa. Mutta ei tämä ole ihan sama kuin omassa kämpässä oleilu. Miehellä on avaimet ja pönkäisee ihan millä hetkellä tahansa kotiin. Joudun siis tavallaan olemaan varpaillani koko ajan. Ja mietin, jos mieheni muuttaa pois, niinkuin on joskus maininnut, niin aikooko kuitenkin pitää avaimet ja tulla ja mennä niinkuin haluaa, vähän niinkuin nyt, kun viettää puolet viikosta Kossisella ja puolet täällä? Periaatteessa kun tämä on hänen työsuhdekämppänsä, ei minun.

Tiedän, että asumme WG:ssä, eli olisiko tuo suomeksi solukämppä: jokaisella oma huone ja keittiö, olkkari ja kylppäri jaetaan. Tiedän, että mulla on oikeus tehdä ihan mitä haluan. Voisin vaikka periaatteessa tuoda tänne vaikkapa toisen miehen halutessani. Toki se saattaisi olla jokaiselle vähän liian tiukka paikka. En kuitenkaan osaa suhtautua asiaan noin. Minulle me olemme yhä edelleenkin perhe, vaikka mieheni on suureksi osaksi jo irtautunut yhteydestämme. Hänellä näyttää olevan tunteita ainoastaan lastamme kohtaan. Minua kohtelee kuin ilmaa. Tai ei oikeastaan edes kuin ilmaa, sillä ilmaa tarvitaan hengittämiseen, minua hän ei tarvitse mihinkään. Paitsi lapsenhoitoon, mutta sehän tulikin jo selvitettyä (vaikka palkasta ei ole vieläkään sovittu). Välillä en oikeasti ymmärrä, miten hän voi jäädyttää tunteensa noinkin hyvin. Aivan kuin olisimme koko yhdessäoloaikamme olleet pelkästään tuttuja ja välillämme ei olisi oikeasti ollut yhtään mitään. Vai oliko tilanne oikeasti niin, eikä välillämme ollutkaan mitään mieheni puolella? Oliko hän kanssani 18 vuotta jostakin kieroutuneesta syystä, jonka vain hän tietää? Ai niin, minähän muistutan Kossista... Oliko mieheni minun kanssani vain siitä syystä? Olin hänelle kaikki nämä vuodet Kossisen korvike? Kun hänelle tuli sitten tilaisuus saada alkuperäinen takaisin, hän käytti sen hyväkseen. Ja pitää muistaa, että hänellä on ollut monta kuukautta pidempi aika tottua uuteen tilanteeseen ja hänelle koko stoori on ollut hiljaista lipumista kohti uutta suhdetta. Minulle tilanne - vaikka tietty aavistus jossakin vaiheessa oli tullutkin - tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. En ole voinut hiljalleen kasvaa siihen, vaan olen joutunut tämän blogin sekä ystävieni kautta purkamaan tilanteen, johon en ikinä uskonut joutuvani.

Blogin aloittaminen oli minulle helppoa, sillä olen jo useamman vuoden kirjoittanut blogia myös omalla nimelläni ja namallani. Aihe toki on aivan erilainen ja blogi  ollut hiljaiselossa jo jonkin aikaa. Olen myös säännöllinen muiden blogien lukija ja aihepiirit vaihtuvat life style-blogeista käsitöihin ja kokkaukseen. Viimeaikoina olen kuitenkin huomannut, että muutama blogi, joista varmasti pitäisin elämäni ollessa eri kantamilla kuin nyt, on alkanut minua ärsyttämään niiden yltiöpäisen positiivisuuden ja ah-elämä-on-niin-ihanaa -asenteen vuoksi. Kirjoittaisin itsekin mielelläni siitä, miten kivaa Sveitsissä on: kaikki se luksus ja hyvä elämä, mitä täällä voi halutessaan saavuttaa. Kaikki ne elämän pienet ilot, joita täältä voi löytää myös tavallinen tossunkuluttaja, ovat jääneet omaan arvoonsa elämäni pohjan pudotessa yhtäkkisesti sudenkuoppaan, josta tie näkyy menevän vain alaspäin. Olen jäänyt oravanpyörään, jossa epäonnistuminen ruokkii negatiivista ajattelua ja negatiivinen ajattelu vie epäonnistumiseen. Yritän kovasti ja kokoajan päästä tästä pyörästä ulos, mutta aina minut sysätään takaisin.

Perjantai-Buddha ei ollut minulle eilen lempeä: sain muistutuksen siitä, että vaikka "kein Alkohol ist auch kein Lösung", niin liian suuri määrä liian nuorta viiniä saa aikaan migreeniin taipuvaisella ihmisellä särkyä, joka vie sängyn pohjalle odottamaan kuolemaa. Kuolema ei kuitenkaan tullut, mutta kärsimys jatkuu. Ja Buddhan oppien mukaan kärsimyt loppuu, kun (elämän)jano loppuu.

Elä ja kärsi vai löydä rauha ja lopeta kärsimys?

2 kommenttia:

RedStripe kirjoitti...

Kun illalla juo hilpeana kaljaa,
niin aamulla on kalpeana hiljaa...

Uuteen nousuun!

Jääkarhu kirjoitti...

Hehhee- eipäs ollut kaljaa, vaikka hilpeä taisin ollakin.

Se viini oli ihan selkeesti huonolaatuista. Piti varmistaa korkkaamalla toinen pullo - no, kahteen pekkaan testattiin, pekka oli ihan hyvässä kunnossa seuraavana aamuna.