sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Sinut on tunnistettu

Jokunen aika sitten Suomessa näytettiin TV-sarjaa, jossa kilpailemaan tullut henkilö joutui arvaamaan muiden henkilöiden ammatteja, harrastuksia tai muita tekemisiä. Kilpailija sai esittää arvauksen kohteena oleville pari kysymystä, joiden perusteella hän joutui sitten ratkaisemaan kuka kukin oli. Toki ammatit, harrastukset ja muut ominaisuudet oli annettu tietoon jo etukäteen. Piti vain osata sijoittaa oikea naama oikeaan ominaisuuteen.

Juttelin tässä eräänä päivänä erään suomalaisen kanssa niitä sun näitä. Yhtäkkiä tämä keskustelukumppanini kysyi:

- Kirjoitatko sinä blogia?
- Joo, kirjoitan. (ja vaikka sitten tasan tarkkaan tiesin, että keskustelukumppanini oli osunut napakymppiin, jatkoin) Mutta niin kirjoittaa moni muukin Sveitsin suomalainen.
- Mutta sinä olet Jääkarhu?
- No niinpä niin.

Minut on siis tunnistettu. Muutamasta hajanaisesta lausahduksesta asioita ilmeisesti hyvin yhteen liittävä henkilö osasi päätellä aivan oikein kuka olen. Olen odottanut tätä päivää, että joku täällä asuva suomalainen minut paljastaa tai että joku entinen tuttavani Suomessa, joille kaikille en ole vielä kertonut, osaa yhdistää asian jos toisenkin juuri minuun.

Ei haittaa. Omasta puolestani voisin kirjoittaa blogini vaikka omalla nimelläni ja valokuvalla, mutta en halua julkisuutta, huomioita ja vaikeuksia kaikille muille blogin tarinoihin liittyville henkilöille. Varsinkaan lapselleni. Melko avoimestihan olen muuten tilanteestani jo puhunut niille, joiden kanssa on tuntunut hyvältä siitä puhua.

Niin että tervepä terve, siellä ruudun takana  o/

Viime aikoina ajatukseni ovat lennelleet kuin leikkivät apinat puussa ja kukaan ei taida ottaa niistä enää minkäänlaista tolkkua. Vähiten minä itse. Niinpä päätin sitten saada ajatuksiani vähän kuriin ja sateisen ja harmaan päivän kunniaksi suunnistin ohjattuun meditointiin, jossa opettaja antaa vähän vinkkejä siitä, miten keskitytään juuri siihen, mitä ollaan tekemässä. Olen jo muutaman vuoden joogannut ja session yhteydessä on aina ollut pienimuotoinen mietiskelytuokio. Noiden tuokioiden aikana kuitenkin ajatuksen on "saanut" antaa mennä omia ratojaan assosiaatiosta toiseen kahlitsematta niitä ja joinakin kertoina olen muutamassa minuutissa kiertänyt maapallon valon nopeudella, kokannut mielessäni kokonaisia juhla-aterioita ja kulkenut metsäpolulla tai rannalla. Nyt koin kuitenkin, että ongelmanani on juuri tuo rönsyily asiasta toiseen, joten päätin valita tekniikaksi aivan jotain muuta.

Paikallisella Zen-ryhmällä olikin juuri sattumoisin ja yllättäen johdantotunti, joten eikun sinne. Ja kuten olin arvannutkin, joogassa oppimani (vaikka kaikki aikaisemmin opittu neuvttiinkin jättämään ovien ulkopuolelle) rönsyily ei sopinut tänne, vaan oli todella vaikea yrittää pitää ajatus juuri siellä ja silloin. Tämä varmaankin oli opettajille ihan normaali tilanne, sillä aina silloin tällöin tullut lausahdus: "älkää unelmoiko, vaan pitäkää ajatuksenne läsnä" ei ollut varmastikaan pelkästään minulle suunnattu.

Session jälkeen olikin sitten hyvä käydä katsomassa Hobitit ja jäädä mieli tyynenä kärsimättömästi odottamaan seuraavaa osaa ensi vuonna.

Ei kommentteja: