torstai 13. joulukuuta 2012

Toinen Nainen

Toinen Nainen, Kossisen Hane on sanonut miehelleni, että haluaa tavata minut. Haluaa tehdä selväksi kuulema sen, että ei ole varastamassa minulta tytärtäni ja haluaa kuulema muutenkin tutustua.

Oma ex-miehensä on tavannut mieheni nimenomaan tarkastaakseen, kenen kanssa heidän yhteinen lapsensa viettää viikonloppuisin aikaansa. Kuulema olisi järkevää, että myös minä tekisin tällaisen tarkastuksen.

Toisaalta haluaisin tasata tilit hänen kanssaan, mutta toisaalta en ole yhtään varma, haluanko nähdä häntä. Paitsi, että olen kyllä luvannut itselleni niin tehdä tuolla vuositavoitteiden postauksessa.

Pitäisikö? Eikö pitäisi?

Tuolla vasemmassa sivupalkissa on kysely, johon saa vastata.

Ja muuten: näissä kahdessa postauksessa näyttää olevan kirjoitusvirheitä. Ne eivät johdu pehmenneestä päästäni, vaan jostakin syystä ainakin oma koneeni heittää eteeni vähän eri tekstiä, kuin mitä olen kirjoittanut editoriin. En tiedä, onko linjalla harakoita vai mitä, mutta jostakin syystä myös tietoturvani esittää blogissani olevan epämääräistä, vaarallista aineistoa.

Mutta senhän me kai jo tiesimmekin, vai...

3 kommenttia:

Puolis kirjoitti...

Sä oot hirveen samassa tilanteessa kuin mäkin, ton toisen naisen suhteen. Paitsi että mä olen eronnut että sikäli ei mulla pitäisi olla mitään paskoja fiiliksiä sitä naista kohtaan. Mutta mulla on, en mä voi sille mitään. Mua kiinnostaa aika kovastikin se toinen nainen, mutta tapaaminen ei varmaan ole henkisesti ollenkaan helppo. Koska se sitten mulla tapahtuukaan, todennäköisesti talon kaupantekotilaisuudessa kun nainen ostaa mun osuuden. Hah. Naurattaa, vituttaa, ahdistaa, surettaa. Ja edelleen on semmoinen fiilis että se vie mun lapset

Puolis kirjoitti...

Paitsi että sä oot kyllä ihan eri tilanteessa oikeestaan kun se suhde on ollut teidän avioliiton aikana, ja on edelleen. Mutta jotain samaa kuitenkin näissä meidän tilanteissa. Ainakin hieman. 220 rtsaconf

Jääkarhu kirjoitti...

Muakin aina yllättää melkein tilanteessa kuin tilanteessa se, että kun asiasta puhuu jonkun kanssa, aina on vastauksena: joo, mulle kävi kanssa niin ja joo mun tutunserkunkaimantyttärenlapselle kävi juuri niin.

Sitä luulee olevansa niin yksin jossakin tilanteessa, mutta ei sitä sitten olekaan. Ja juuri vaikeassa elämäntilanteessa on helpottavaa tietää, että joku on saattanut käydä juuri samanlaisen tilanteen läpi ja selvinnyt siitä. Vaikeimmalla hetkellä se on vaikeaa ymmärtää, mutta vähitellen.