lauantai 15. joulukuuta 2012

Unennäkijä

Tämän blogin lukijoille on jo tullut tutuksi, että olen unennäkijä.

En näe unia usein, mutta silloin kun niitä tulee, on niillä ollut jokin merkitys. En myöskään ole koskaan nähnyt unta muiden ihmisten elämästä, vaan kaikki uneni ovat liittyneet jotenkin omaani. Tähän asti en ole uskaltanut luottaa kuudenteen aistiini tai alitajuntaani tulkitakseni uniani, mutta vähitellen olen opppinut näkemään, että niillä on merkitystä joko todelliselle elämälleni tai henkiselle kasvamiselleni.

Unia on kahdenlaisia. Toisissa pyörii kaikenlaisia symbleja: eläimiä, voimakkaita värejä tai eläimiä, joilla on voimakkaat värit. Kuten sinisiä kissoja. Toisissa unissa on yleensä ihmisiä, hyvin realistisina ja tapahtumat todellisen tuntuisena. Juuri sellaisina, kuin niiden voisi oikeassakin elämässä olettaa tapahtuvan.

Viime yönä näin unta, jossa olin jonkinlaisessa hotellissa. Tai paremminkin majatalossa. Tai ehkä se muistutti kuitenkin eniten jotakin Lomarengas-tyyppistä kesämökkiä, jossa oli tilaa kahdelle perheelle. Asuin itse toisella puolella ja toisella puolella mökkiä asuivat mieheni ja Kossisen Hane.

Olin puuhastelemassa jotakin, kun mieheni tuli yhtäkkiä luokseni ja asettui nurmelle makaamaan. Huomasin, että hänellä oli naisten alusvaatteet päällään: rintaliivit toppauksineen, niihin sopivat alushousut ja jopa sukkanauhavyö. Hän esitteli itseään jonkin aikaa ilmiselvästi, minä olin hämmentynyt ja yritin olla kiinnittämättä huomiota ja mieheni kävelikin pois. Jäin hyvin hämmentyneeseen tilaan.

Muutamia minuutteja myöhemmin aloin pakkaamaan tavaroitani poislähtöa varten. Mieheni ja Kossinen olivat pakanneet jo omansa ja tulivat luokseni. Mieheni seisoi vieressäni ja Kossinen hänen toisella puolellaan. Sen sijaan, että mieheni olisi kiinnittänyt Kossiseen mitään huomiota, hän kietoi kätensä ympärilleni. Olin vieläkin hämmentyneempi, kuin alusvaatesession jälkeen.

Ja tätäkin hämmentyneempi olin herätessäni.

Tälle kierrokselle jaettiin näköjään tällaiset kortit, joita pääsin vähän vilkaisemaan... vai? Jos minusta on yhtään kiinni, aion pelata tämän kädelliseni niin, että uni ei pääse toteutumaan samalla tavoin kuin keväinen uneni, jossa mieheni kertoi siitä, että hänellä olisi toinen nainen ja oikeassa elämässä sain tietää muutama kuukausi sen jälkeen. Ehei. Ei varmasti. Olen juuri saanut karistettua painajaismaisen harson pääni päältä ja alkanut pitkästä aikaa elää ja saanut jopa vähän väriä kalpeille poskilleni ja kipinää silmiin ja hymyn huulilleni, niin en aio lähteä enää takaisin samaan syöksykierteeseen, jossa koko syksyn olen viettänyt.

Ei kiitos.

Toki tiedän, mistä nuo naisten alusvaatteett miehen päällä ovat tiensä uneeni löytäneet, mutta väri oli väärä ja mies, joiden päällä ne olivat, oli myös väärä. Vai mitä, Prinsessa?

Ei kommentteja: