tiistai 29. tammikuuta 2013

Asumisjärjestelyjä - verhojen osto edessä

"Jääkarhut eivät nuku talviunta. Jääkarhut Eivät Nuku Talviunta. Jääkarhuteivätnukutalviunta. Siis JÄÄKARHUT EIVÄT NUKU TALVIUNTA! Mutta miksi siinä sitten näin kävi. Miksi Jääkarhu tunsi olonsa unisen pöpperöiseksi? Miksi se lojui jään päällä, vaikka sen tarkoituksena oli uida kauemmas, vaikka sitten olisikin pitänyt tehdä se jään alla. Missä on Ilves? Ja missä on Kilpikonna? Entä Pikkukarhu. Miksi Jääkarhu tunsi kynsiensä olevan tasaisemmat, litteämmät, ei niin pyöreät, käyrät ja terävät, kuin aikaisemmin? Miksi sen sormet näyttivät paljailta, karvattomilta?

Ei - en halua muuttua ihmiseksi. Ei minusta ole siihen - Jääkarhu ajatteli. Kuin ajatuksen voimasta Jääkarhu näki käsiensä muuttuvan vanhoiksi, tutuiksi Jääkarhun käpäliksi. Hyvä näin. Näin on parempi.

Jääkarhu hyppäsi avoimeen veteen. Se ui kauemmaksi, siirtyi takaisin jään alle ja pidätti hengitystään. Se olikin sille jo tutuksi tullut temppu. Enää se ei tuntunut vaikealta - ei - oikeastaan Jääkarhu jopa piti siitä tunteesta, että sai olla yksin, omien ajatustensa kanssa ja kenenkään häiritsemättä. Se rentoutui ja huomasi, että oikeastaan myös jään alla voi hengittää. Se täytyy vain tehdä eri tavalla. Jääkarhu hymyili. Kyllä minä pärjään! Minä osaan uida jo suurimman osan matkasta rennosti ja tyynellä mielellä. Kaikki on hyvin. Kaikki On Hyvin. Kaikkionhyvin. KAIKKI ON HY...

Jääkarhu kuuli kirpeän rapsahtavan äänen. Jää sen pään päällä murtui hieman. Sitten vähän enemmän. Sitten railon läpi saattoi jo nähdä sinisen taivaan. Eihän se vain ole ihminen. En halua ihmisten luo.

Jääkarhu näki railon reunalla tutun näköisen kynnen. Melkein kuin omansa. Sen jälkeen mustan pikikuonon ja säteilevät silmät. Valkoinen käpälä ojentui Jääkarhua kohti: "Hei, mitä sinulle kuuluu? Ota tästä kiinni,niin autan sinut ylös!"

Jääkarhu ojensi käpälänsä ja Toinen Jääkarhu veti sen ylös. Jääkarhu päästi jo ottensa irti, mutta Toinen Jääkarhu otti sen käpälästä uudelleen kiinni. Tässä on turvallista. Tässä on rauhaisaa. Ei ole mitään hätää. Jääkarhu katsoi Toisen Jääkarhun säteileviin silmiin. Se yritti lukea, mitä niiden takaa löytyi. Tulta. Pippuria. Suolaa ja Chiliä. Vaahterasiirappia. Ja mikä tärkeintä: valoa, jolla ei näyttänyt olevan loppua. Valoa, joka jatkuu äärettömään.

Jääkarhu vilkaisi ympärilleen. Jäätä ei enää näkynyt.

Taakseen se ei katsonut."

Vihdoin ja viimein olemme saaneet mieheni kanssa puhuttua asiat niiltä osin halki, kuin mahdollista ja järkevää on. Koska molemmat olemme kuitenkin kutakuinkin selväjärkisiä ja vihattomia kaikkien tapahtumien jälkeenkin, päätimme hoitaa asumuseroasiamme ilman mitään oikeuden päätöksiä fiksusti ja sivistyneesti. Paikalliset lakimiehet eivät pääse imemään verta kummankaan valtimoista, vaan käytämme senkin, luultavasti melkoisen hunajaisen summan, paremmin valittuun sijoituskohteeseen. Eli omaan elämäämme.

Mieheni on jo parin kuukauden ajan asunut suurimman osan ajastaan Kossisen luona. Täällä meillä kotona hän on viettänyt vain kaksi yötä viikossa, mikä on antanut minulle aikaa hengittää ja ajatella asioita tulevaisuuden suhteen. Nyt epävirallisen virallisesti mieheni on muuttanut näiden samojen asumisjärjestelyjen mukaisesti pois. Ei mitään virallista paperia tai muuttoilmoitusta, sillä virallisesti pois muuttaessaan jutuisimme jälleen kerran maksamaan kaiksesta huomattavasti enemmän. Tämä suhteellisen edullinen kämppäkin luultavasti saisi uuden hintalapun ja se ei sitten mahdollisesti enää olisikaan maksettavissamme. Varsinkin, kun Kossinen ja mieheni sitten joutuisivat maksamaan vuokraa Kossisen Eksän ja Kossisen kämpästä, jossa Kossinen heidän yhteisestä sopimuksestaan (jopa lakimiesten vahvistamana) asuu ja mies maksaa sen vuokran. Tilannehan on tietysti toinen, jos Kossisella olisi siellä virallisesti kämppäkaveri.

Tottakai ajattelen tässä myös omaa etuani, sillä mieheni ei pystyisi tukemaan minua tarvittavasti, jos joutuisi tavallaan maksamaan kahta vuokraa. Omat tuloni kun vielä toistaiseksi ovat melko pienet, vaikka töitä mieheni työpaikalla jo teenkin säännöllisesti.

Mieheni maksaa vuokrani lisäksi myös vakuutukseni, eläkekassani sekä sovitun summan selvää rahaa tilille kuukausittain niin kauan kuin sille on tarvetta. Myös lapsemme erikoiskulut hän on lupautunut ottamaan hoitaakseen. Tämän itselaskemamme tasauksen jälkeen minulle jää käyttörahaa kutakuinkin saman verran, kuin jos olisin täysipäiväisesti töissä ja maksaisin itse kaikki kuluni.

Kyseinen järjestely vaatii melkoisesti luottamusta molemmin puolin ja mitä tahansa voi tapahtua. Mutta ainahan on kuitenkin tarjolla vielä se vaihtoehto, että haemme sen oikeuden päätöksen, jos muuten ei suju.

Onhan tässä tietysti huonot puolensakin. Esimerkiksi se, että miehelleni jää vielä avain ja hän periaatteessa (luvallani) saa mennä ja tulla miten haluaa. Mutta olemme kuitenkin sopineet noista kahdesta yöstä ja jos tuossakin asiassa tulee kranttuilua tai lipsumista, niin silloinkin voi aina tehdä jotakin muuta. Aion kuitenkin alkaa katsastamaan kangaskauppojen verhokangasosastoja: eiköhän ainakin omaan huoneeseeni jo pikimmiten tule verhot. Sen jälkeen tyttäreni huoneeseen. Sitten keittiöön, olohuoneeseen ja multimediahuoneeseen. Mieheni huone saakoon verhot viimeisenä. Aikaa miettiä mallia on sopimuksemme mukaan kaksi vuotta.

Olen itse erittäin tyytyväinen tähän järjestelyyn, vaikka se saattaa monesta melko oudolta kuulostaakin. Mutta pitää muistaa se, että kaiken läpikäymäni jälkeen olen päässyt eroon vihastani ja syyllistämisestä, sekä itseni että mieheni. Shit Happens - sille ei voi tehdä mitään ja mennyt olkoon mennyttä. Tulevaisuus puolestaan on vielä hämärän peitossa, vaikka pieniä pilkahduksia verhon takaa välillä saattaakin jo nähdä.

Nykyisin osaan nauttia myös niistä ajoista, kun saan olla yksin. Ensimmäiset yksinäiset viikonloput olivat tuskaa, sen jälkeen syyllistin itseäni, kun osasin jo vähän nauttia niistä. Sitten syyllisyys tuli siitä, kun huomasin jopa odottavani joka toista viikonloppua, kun tyttäremme menee isänsä mukaan. Nyt olen antanut itselleni luvan nauttia vapaudestani.

Tällä hetkellä kaikki on hyvin. Kaikki On Hyvin. Kaikkionhyvin. KAIKKI ON HYVIN.

3 kommenttia:

Prinsessa kirjoitti...

Ex miehesi. Ex Miehesi. Exmiehesi. EX MIEHESI.

Nimetön kirjoitti...

Toisella naisella on aika lutuisat oltavat. Eksä maksaa vuokran ja uusi uljas rakastaja viihdyttää arkea ilman mitään virallisia sitoumuksia. Kun kyllästys iskee, ovi käy ja mies palaa kiltisi vanhaan ja virallsieen asuntoonsa eksän helliin hoteisiin.

Jääkarhu kirjoitti...

Prinsessa: ei ole vielä ExMies muuta kuin henkisesti. Virallisesti lain edessä on vielä mieheni.

Anonyymi: Eksän helliä hoteisia saa etsiä kyllä sitten vähän kauempaa, vaikka välimme toki pidämme mahdollisimman lämpiminä :)