keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Koponen on tyhmä eikä tiedä mitään

"Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä."

Näin sanoo Koponen, mutta viikonlopun aikana Suomilandiassa opin tietämään, että Koponen ei kyllä tiedä yhdestäkään asiasta yhtään mitään. Luulee kyllä olevansa muita askeleen edellä, mutta eipäs vaan olekaan, vaan höntäilee ja säntäilee päättömänä päästelleen suustaan sammakoita, minkä muilta tyhmyyksiltään ehtii. Koponen laulaa kovasti: "Päästäkää minut pois Kalliosta, viekää vaikka Zetroriin maalle, kalliolle kukkulalle", mutta siellä se vaan Kalliossa kiusaa ihmisiä. Käykää vaikka tsekkaamassa. Koposta ei ole kukaan nähnyt, mutta kaikki sen tuntee. Kysykää keneltä tahansa.

Perjantaina minulla oli aikaisempi herätys kuin laki sallii, että ennättäisin koneeseen, joka veisi minut Köpiksen kautta Helsinkiin. Huonosta säästä johtuen kone oli puoli tuntia myöhässä, mutta kaikeksi onneksi ennätin jatkolennolleni ihan kivasti.

Matkatavarani sen sijaan eivät ennättäneet.

Tullessani laukkuhihnalle kuulin kuulutuksen "Passenger X ja Jaeaekaerhu please contact Arrival Info desk". Koska nimeni lausuttiin jostakin syytä (ettei olisi mun hämmentävä sukunimi) oudosti, minulla meni muutama minuutti, että tajusin juuri minua kutsuttavan. Kun asia sitten kolahti jakeluun, tiesin heti, että tavarat ovat Herratiesmissä eikä Helsingissä.

Ilokseni ilmoitettiin vielä, että niitä ei edes toimittettaisi samana päivänä, vaan vasta seuraavana. Ja ISS:n asiakaspalvelija vieläpä ilmoitti, että jos nyt jotakin tarvitsisin yöksi ja seuraavaksi päiväksi, niin voisinpa sitten käydä ostamassa. SAS:n laskuun.

Tottahan Jaeaekaerhu sitten tarvitsi uuden pyjaman, rintsikat, alushousut ja sukat. Yöpaikka kun sattui olemaan sellainen, jossa hiippailee outoja miehiä samassa huoneessa yöllä. Rintsikat ja pikkarit sitten ihan lohdutukseksi piti olla vähän laadukkaampaa, kuin alemarketin sekundatavarat. Sanottakoon kuitenkin, että ihan kyllä sitten 50-prossan alesta ostin, että en ihan hirveän liikaa laskenut mopoa lapasesta irti. Mutta pikku irtioton olin mielestäni ansainnut.

Lauantaina oli tarkoitus ottaa kierros edellisellä kerralla kehittämäämme kiertopeliä malliin PolarStripeismi, mutta Koposella oli asiasta toinen mielipide: Ehei, tytöt, ei tänään. Kierroksen alkupaikaksi arpomamme paikka oli nimittäin mennyt pari viikkoa aikaisemmin kiinni. Koska paikka oli alueen rajoilla, oli uuden alkupaikan löytö vähän keskustelunalaista touhua ja lopulta päädyimme Kuikkaan. Kuikasta arpa heitti meidät korttelin ympäri ja jäimme lehdellä soittamaan, kun uutta paikkaa ei löytynyt. Hieman sääntöjä kompromissaamalla päädyimme Urheilutalon Parnelsiin, jonka symppistä baarimikkoa eräs ääliöporukka (johon törmäsimme jo Kuikassa) alkoi arvostelemaan olematta itse sen kummaisempia. Siis oikeasti kovaäänisiä, kimittäviä ääliöitä. Tässä vaiheessa Koponen astui kuvioon mukaan, vaikka oli mielestään peliämme ohjannut jo aikaisemmin.

Parnelsista kolikko vei meidät jälleen tyhjän korttelin ympäri ja kompromissasimme itsemme Roskikseen. Täältä matka jatkui taas epäonnisesti ja puhalsimme pelin poikki ja päätimme ottaa neuvoa-antavat Roskiksessa. Ja vielä toiset. Sekä kolmannetkin. Neuvoa-antavat neuvoivat ainoastaan sen, että Roskis on ihan kiva paikka istua kaikkien tatuoitujen ja talvilomalla olevien prätkäjengiläisten kanssa, vaikka pari vuotta sitten en niin olisi uskonutkaan. Kukaan ei tullut meitä häiritsemään ja muutenkin fiilis oli leppoisa. Eikä edes olkavarteni tatuointi ollut näkyvissä, vaikka tarpeen vaatiessa olinkin henkisesti valmistautunut sen kaivamaan esille.

Koponen ja Koposen kaveri joutuivat puhumaan norjaa. Koponen toiletin puolella, kaveri kirjaimellisesti viereisessä päydässämme. Meidän ei tarvinnut, ei edes seuraavana päivänä.

Seuraavana päivänä sen sijaan yllätimme itsemme kolmesta Ravintolapäiväksi avatusta pop-up raflasta: 3 Espanoles y Mediosta, Arabian Soup&Burgerista ja Casa Romanticosta. Kaikissa ruoka oli hyvää (varsinkin burgerit), mutta palvelun taso vähän heilui alkaen espanjalaisten ujosta tarjoilusta loppuen Casa Romanticoon Jääkarhun joutuessa keittämään kahvia samalla kun yksi "henkilökunnasta" sätti toisten tekemisiä. Burgerpojat puolestaan olivat ihailtavan reippaita ja kutsuivat porukan omaan keittiöönsä burgereille taustalla soidessa lempeän Reggae-musan ammattilaistasoisista äänentoistolaitteista. Respektii Jääkarhulta ja seuralaiselta. Sekä lämpimät suosittelut kaikille seuraavana Ravintolapäivänä toukokuussa. Ehdottomasti.

Kotimatka sujuikin sitten muuten kaikkien nuottien mukaan, mutta tuliaiseksi taisi lähteä Porkkanainfluenssa. Tässä vaiheessa on vielä arvoitus, oliko tuliainen Zürichistä Helsinkiin vai päinvastoin. Työpaikalla kun kaikki ovat vähän nuhanenäisiä, Jääkarhu puolestaan on joko pihisevä räkäpää tai viskibassoinen rättikaula.

Projekti uuden toimenkuvan haltuunotto on sujunut siitä huolimatta, että aivoni taisivat jäädä Roden narikkaan, loistavasti ja perehdyttämässä olleen kakkospomon sanojen mukaan tietyt asiat pystynkin jo sitten seuraavalla kerralla tekemään ihan omatoimisesti. Hänen sanojensa mukaan: "Sinä kun et ole samanlainen, kuin muut naiset."

Että mitenkähän sekin sitten pitäisi ymmärtää?

Ei kommentteja: