lauantai 2. helmikuuta 2013

Lähtölaskenta alkaa 3: Silmä silmästä vai silmästä silmään?

Se on kuulkaapas nyt niin, että tapasin tämän Toisen Naisen, Kossisen Hanenakin tässä blogissa erään sattumuksen vuoksi tunnetun.

Ne, jotka odottavat verta ja kyyneliä, oikeaa kunnollista kissatappelua, saavat vaihtaa blogia etsimällä vaikkapa hakusanalla: Kissatappelu. Ehei. Meidän tapaamisemme meni ihan miellyttävissä tunnelmissa, kaikista epäilyistä huolimatta. Mikäpäs siinä tavatessa, kaksi aikuista naista.

Odotin ja salaa toivoin tapaavani jonkinlaisen hirviön. Säädyttömän miestennielijän, joka olisi ainakin 10 vuotta minua nuorempi ja kliseinen nuorempi versio itsestäni. Odotin tapaavani röökiä ja viinaa vetävän harpun tai ihan minkä tahansa epämiellyttävän naikkosen, jota ei tapaamisen jälkeen enää tarvitsisi edes ajatella.

Mutta eihän siinä tietenkään niin käynyt. Tapasin ihan miellyttävän naisihmisen, jolla vaikutti olevan molemmat jalat tukevasti maan pinnalla. Naisihmisen, jonka kanssa löysimme melkein heti yhteisen sävelen ja kielen, vaikka kumpikin joutui oikeastaan puhumaan vieraalla kielellä. Naisihmisen, joka kokee huonoa omaatuntoa siitä, että mieheni ei hoitanut tarinaansa minun kanssani kunnolla loppuun, ennekuin aloitti suhteen mieheni kanssa. Tai mieheni suhteen hänen kanssaan. Naisihmisen, joka on kokenut naiselle ehkä pahimman: oman lapsensa kuoleman onnettomuudessa. Naisihmisen, joka on 10 vuotta miestäni vanhempi.

Puhuimme pääasiassa tyttärestäni ja siitä, että hän ei missään nimessä aio ottaa äidin paikkaa tämän elämässä sekä siitä, että kaikki tärkeät päätökset ja asiat kulkevat vielä minun ja mieheni kautta, vaikka tyttö yrittäisikin kysyä lupaa tai vastausta häneltä. Lupasimme myös olla yhteydessä, jos lapsen suusta tulee sellaista, että toinen on luvannut jotakin. Tämä kuulema tulee olemaan jossakin vaiheessa ajankohtaista: hän toki on kokenut saman oman lapsensa kanssa ja tyttäreni kanssa on viime aikoina tullut esiin samantapaisia reaktioita. Vanhempien kanssa pelataan, kun luullaan, että toinen ei saa asioista tietää mitään kautta

Oikeastaan olen ihan tyytyväinen, että suostuin tapaamaan hänet. Nyt on jälleen yksi nurkka henkisessä kämpässäni siivottu ja voin toden teolla suunnata katsettani taas tähän hetkeen ja siitä eteenpäin.

Toinen Nainen on esitelty jo mieheni vanhemmille eli mistään heppoisesta asiasta ei ole kysymys.

No mutta, mikä on tapahtunut, on tapahtunut. Paluuta entiseen ei enää ole, enkä sitä enää totuuden nimessä haluaisikaan. Yksi kierros on pelattu loppuun, nyt jään odottelemaan korttien jakoa seuraavalle kierrokselle.

Ässä hihassani ja Jokeri toisessa (sekä pappi kukkarossa) on vielä pelaamatta .

3 kommenttia:

Puolis kirjoitti...

Teillä meni tapaaminen pikkuisen paremmin sitten kun meillä. Hyvä! Me ei juuri juteltu, ei siis oikein mitään keskinäistä juttua ollut. Talokaupantossa siis nähtiin.

Pappi kukkarossa :D Lisää tästä!!!

Anonyymi kirjoitti...

Sulla on tilanne päällä: Ässä, Jokeri ja Pappi. Wau!

Konen tapaaminen saa minut tuntemaan ylpeyttä puolestasi, hienosti meni.

Jääkarhu kirjoitti...

Ässäkortti pelataan nyt keväällä täällä ja jos menee myttyyn, on Jokerikortti varattu kesää ja syksyä varten kotosuomenmaalle.

Pappikortti heitetään kukkarosta siinä vaiheessa, kun mikään muu ei enää auta ja on ihan pakko. On sitä toki vilauteltu jo vähän.