keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Kohta menisi hermot, jos olisi vielä hermot, jotka voisivat mennä.

Tuolla tarinani alkupuolella tilanteeni työttömyyskassan kanssa jäi vähän auki, kun paikallinen kassa päätti, että työurastani puuttui 2 viikkoa, vaikka olin paahtanut yrittäjänä työtä enemmän kuin oikeastaan kukaan voi edes arvata (ellei ole itse yrittäjä). Nyt pari kolme puuttuvaa viikkoa ovat tulleet täyteen ihan reippaasti ja on tullut aika heittää uusi työttömyysrahahakemus kehiin. Kokeilla kepillä jäätä, jos vaikka sattuisi olemaan onni myötä ja aurinko paistamaan tähänkin risukasaan näin kevään kunniaksi.

Rakas työttömyysneuvojani oli sitä mieltä, että minun on ihan turha hakea korvausta, sillä en tulisi mitään saamaan. Enhän nimittäin ole työtön, sillä olen vakituisessa, sovitussa työssä 1 päivän viikossa. Minun pitäisi kuulema irtisanoa itseni tai tulla mieluummin irtisanotuksi, ettei tulisi karenssia ja hakea työttömyyskorvausta. Sen jälkeen mieheni työpaikan pitäisi palkata minut uudelleen ja tulisin saamaan sovitettua työttömyyskorvausta.

Jaha. Että silleen. Muistaen sen, että sama neuvoja on minua kusett johtanut pahasti harhaan jo pari kertaa aikaisemminkin, en ottanut näitä sanoja ihan todesta vaan kävelin kassaan henkilökohtaisesti. Siellä olivat sitä mieltä, että ehkä nyt kuitenkin tulisin saamaan jotakin kirstun pohjalle. Eihän työnteosta voi rangaista ja olettaa minun olevan työttömänä ilman korvauksia ja odotellen ihmettä taivaasta, että saisin ne pari viikkoa täyteen tekemättä päivääkään työtä.

Kassasta käpyttelin sitten taas täyttä RAVia eteenpäin kuuntelemaan sinne RAViin, mitä neuvojani on tälle kerralle päässään hiljaa minua varten miettinyt.

Ei ollut tyytyväinen. Ei ollut tyytyväinen yhtään siitä, että olen tehnyt viime kuussa 100 tuntia töitä ja että sama tahti jatkuu nyt ainakin maaliskuun ajan. Kuulema olisi parempi, jos en tekisi töitä ollenkaan, kuin että teen osa-aikaisesti ja varsinkin noin paljon (eihän tuo ole kuin 60% täysiaikaisesta työstä).

ETTÄ MITÄ?

Saisinko saman selkokielellä?

Olen siis töissä, joista pidän. Kaksi erilaista toimenkuvaa, jotka tasapainottavat mielenkiintoani, osaamistani ja työtaitojani. Molemmista töistä olen saanut kiitosta ja tunnen pärjääväni hyvin. Minun pitäisi siis olla valmistautunut irtisanoutumaan ja etsimään työ, joka olisi kokopäiväinen, mutta jossa tuntipalkkani pienenisi ja ansaitakseni saman, mitä nyt, pitäisi tehdä kuukaudessa huomattavasti enemmän työtunteja. Menettäisin mahdollisesti vapauteni päättää työnkuvastani ja tekemisistäni ja joutuisin olemaan jonkun käskyläisenä. No okei, kyllähän minulla esimiehet nytkin on, mutta omaan työnkuvaani he vaikuttavat vain kontrolloimalla ja olen lähes tasa-arvoisessa asemassa niin kauan kuin asiat menevät kaikkien kannalta hyvin.

Tätä osa-aikaista paikkaa täydentävän työn saaminen kun kuulema on vähän niinkuin niin ja näin, joten minun olisi tosissani mietittävä, mitä oikein haluan. Sanoo neuvojani ihan pokerinaamalla.

No okei. Onhan siinä pointtia sinänsä. On todella hankalaa löytää paikkaa, josta saisin täydentävät tunnit, mutta siitä huolimatta en ole valmis jättämään näitä töitäni, vaan panostan mieluummin tulevaisuuteen niin, että teen parhaani ja saan mahdollisesti lisätunteja molemmilta puolilta. Vaikkapa sitten sieltä yhteistyöpaikasta tai kaupungin muista osista kyseisen työpaikan muilta toimipisteiltä. Työttömyyskorvaus puolestaan mielestäni ihan reiluuden vuoksi saisi tasapainottaa tilipussini: olenhan yrittäjänä kymmenessä vuodessa maksanut pitkän pennin työttömyysvakuutukseenkin, vaikka sitä ei täällä meinatakaan ottaa ihan tosissaan ja jostakin ihmeellisestä syystä lasketa mukaan työssäoloaikoihin.

En ollut uskoa kuulemaani. Eikö se ole kaikille parempi, että olen töissä osa-aikaisesti, jolloin rasitan työttömyyskassaa vähemmän, kuin jos olisin täysiaikaisesti työtön? Onneksi hermoni ovat jo kauan aikaa sitten kadonneet jonnekin ufo-avaruuteen, joten ei sentään hermojaan tarvinnut menettää, mutta kylläpä sain taas miettiä, että mistä ihmeestä näitä tämäntyyppisiä neuvojia oikein sikiää. Olen ollut hänen "asiakkaana" puolisen vuotta, lisännyt työmäärääni koko ajan ja mennyt aina paikalle iloisin mielin: nyt mulla taas menee vähän paremmin kuin ennen. Sitten tulenkin lyödyksi maahan: ei ole kokopäivätyötä, joudun häiritsemään hänen työpäiväänsä ja hän joutuu tekemään eteeni työtä löytääkseen minulle lisäansioita.

Kohta minulla on työttömänä olemisesta täällä niin hyvä toimenkuva, että voisin varmaan astua työttömyysneuvojan kenkiin.

Ei kommentteja: