torstai 11. huhtikuuta 2013

60-prosenttista pukkaa

Tuossa pari yötä sitten näin unta, että synnytin ison pojan.

Nyt se poika on sitten nähnyt päivänvalon. Tänään, yhdeksän kuukauden ponnistuksen jälkeen - toki unesta poiketen ajoittain aika tuskallisten - olen saanut tiedon, että saan lähipäivinä kouraani työsopimuksen, kiinteän sellaisen, jolla sitoudun vähintään 60% työpanokseen työpaikkani sekä Ylämäen keittiöissä. Se, mitä teen sen lisäksi büroossa Sihteeri Tohelon sijaisena, on ekstraa ja maksetaan erikseen. Sopimus alkaa toukokuun alussa ja ainakin alkuaika näyttäisi sitten olevan lähestulkoon täysipäiväistä puurtamista.

Onnittelen itseäni.

Sekä Urpoa RAVissa, eli paikallisessa työvoimatoimistossa. Tyyppi hyppi miltei innoissaan Hallelujaa huutaen kattoon. Tällä kertaa en sano tätä ironisesti, vaan ihan kieli poskessa, sillä mahdollisesti oli viimeinen kerta, kun tiemme kohtaavat. Toki teimme vielä yhdet tärskyt ihan varmuuden varalle, sillä ainahan- kun minusta on kysymys - voi mennä jotakin pieleen. Sen verran tääkin hemmo on minuun jo ennättänyt tutustumaan.

Tilanne nyt kääntyi nimittäin lopulta niin, että minulle on myönnetty työttömyyskorvaus piiiiiiiiiiitkän odotuksen ja taistelun jälkeen. Jollekin tämä tietysti olisi ilouutinen, kuten esimerkiksi RAVin hemmolle, mutta muistetaanpas se, että nythän puhutaankin Jääkarhusta ja Jääkarhun elämästä. Jääkarhu nimittäin saa positiivisenkin asian kääntymään negatiiviseksi alta aikayksikön.

Täällä Juustoreikämaassa työttömyyskorvaus on kaikille samoilla periaatteilla laskettu, eli ei ole mitään peruspäivärahoja ja liiton päivärahaa, vaan kaikki saavat 70-80% edeltävillä kuukausilla ansaituista tuloista. Ansiotöissä pitää olla ollut kahden vuoden sisällä 12 kuukautta ja noiden 12 kuukauden tuloista lasketaan keskiarvo, josta sitten korvausprosentin mukainen määrä lasketaan. Maksettuun määrään tietysti vaikuttaa se, onko tehnyt myös ansiotyöta samanaikaisesti. Ansiotyö tietysti vähentää päivärahaa, mutta tulot jäävät kaikissa tapauksissa suuremmiksi, kuin pelkkä päiväraha. Suomessahan saattaa osa-aikatöiden kanssa käydä köpelöstikin.

Koska olin töissä Suomessa ennen tänne tuloani ja sitä ennen yrittäjänä (mitä aikaa ei lasketa tuloihin mukaan), jäi keskiarvotuloni pieneksi. Eli korvausta saisin 1600 Frangia kuukaudessa.

No joo, jos en tienaisi mitään, tuo olisi ihan kiva summa. Tai jos tuon summan saisin Suomessa työttömänä ollessani. Kuulinkin siellä ruudun takaa jo ihmettelevän hymähdyksen, että mitä se nyt hourii... Totuus on kuitenkin se, että nyt hajatunteja tehdessäni tienaan enemmän kuin tuo, osa-aikaisena jokapaikan höylänä ja vain muutaman tunnin päivässä tekevänä toopena. Eli korvauksista en tule näkemään ropoakaan, vaikka kuinka yrittäisin kurkkia kaikkiin piilopaikkoihin. Mikä tarkoittaa tietenkin myös sitä, että en aio pitää itseäni enää ilmoittautuneena työnetsijäksi, taistele jokakuukautisten pakollisten työhakemusten kanssa ja täyttele kymmentä eri lomaketta saadakseni pään vetäjän käteen.

Eli tämä tarina sai pisteen. Eikä oikein jostakin syystä - vaikka tietynlainen tragedia taas onkin - edes jaksa yhtään hetkauttaa.

Ei enää.

Ei kommentteja: