keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Anger Management - osa miljoonakuusitoista tai jotain sinnepäin

Tyvestä puuhun noustaan
Eilinen päivä oli paha.

Todella paha. Rämmin tunteideni aallokossa jälleen pahemman kerran ja olin heittämässä pyyhettä kehiin jo ihan ensimmäisessä erässä. Hyvä että kongi kerkesi edes kilahtaa, kun olin jo antamassa periksi. Toisaalta, vastapuolen kalsea käyttäytyminen oli hänelle niin epätyypillistä ja en ole aikaisemmin samanlaista viimaa kokenut, joten oli jotenkin jopa luontevaa joutua tunteiden valtaamaksi. Hyvä etten itkien kotiin ryöminyt. No, ei nyt sentään niin kuitenkaan. Ei sellaisen perään voisi edes itkeä, jota ei ole koskaan kunnolla omistanutkaan. Enkä tiedä, onko minulla enää montaa kyyneltä edes jäljelläkään.

Tänä aamuna päätin kuitenkin, että tänään on uusi päivä. Tänään puen naamalleni miljoonan dollarin hymyn, joka ei katoa missään ristiaallokossa. Suupielet ylös langalla ja häntä pystyyn hakaneulalla, kuten minua tämän tarinan alkupuolella kerran kehoitettiin tekemään.

Ja kuinka ollakaan, hymyni ja sen tuoma oma hyväntuulisuuteni palkittiin. Alfan tavatessani välillämme vallitsi aurinkoinen tunnelma kaikin puolin ja jälleen kerran huomasin, miten saan Alfan nauramaan. Kuten hän myös minut. Ja se on hyvä juttu.

Tuli siis jälleen kerran todistettua positiivisen ajattelun voima. Vaikka tämä tarina ei etenisikään mihinkään muuhun suuntaan, kuin kiinteisiin katseisiin ja hymyilyyn, vitsailuun ja nauramiseen puolin ja toisin, niin ainakin kaikilla on hyvä olla. Omassa sisimmissäni vallitsee lämpö ja rakkaus. Melkein koko luomakuntaa kohtaan.

Niih.

Ei kommentteja: