sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Jalkavaimo

Kaksi vaimoa kuin parhaat ystävät Apérolla konsertin jälkeen?
Lensin pitkästä aikaa unissani.

Olin Kendo-harjoituksissa ja olimme juuri aloittamassa treenausta, kun tunsin äkkiä nousevani ilmaan ja kuin näkymättömin käsin minut kuljetettiin läpi ilman istumaan jonkin matkan päässä oleville portaille. Nousin seisomaan ja kävelin omin jaloin takaisin. Opettajani kysyi ihmeissään, mitä ihmettä tämä nyt taas meinaa. Selitin asian ja osoitin kolmea henkilöä, joiden tiesin olleen lentomatkani takana. Opettaja hymähti ja käveli pois.

Jäin katsomaan erästä näistä kolmesta. Katsoin naista tiukasti silmiin ja sanoin: "Älä tee tätä enää!" Nainen alkoi kiemurtelemaan aivan kuin olisin manaamassa pahaa henkeä hänestä pois. Sanoin: "Voit lopettaa tuon kiemurtelun, sillä tiedän, että teeskentelet. En ole manaamassa sinusta mitään ulos..." Ja kävelin pois.

Heräsin aamulla päänsärkyyn, joka oli alkanut oikeastaan jo eilen ja olin toivonut sen katoavan pois yön aikana. Mutta ei, särky voi vallan mainiosti ja vaati yhden apteekkikeikan ja kunnon tropit, joilla se saatiin lopulta laantumaan. Onneksi täältä lääketeollisuuden luvatusta maasta saa kunnon aineita joka lähtöön. Itse säryn kanssa olen kyllä tottunut jo vuosien saatossa elämään, mutta kun on tekemistä, niin jollakin se pitää tainnuttaa. Muuten paha tuuli vaikuttaa olooni vain pahentavasti ja särky jatkaa kierrettään. 

Näin käy, kun yrittää suorittaa älyllistä ajattelutoimintaa liian pienellä kapasiteetilla. 

Mieheni kertoi, että Kossinen haluaisi tulla käymään. Haluaisi olla Zürichissä mieheni kanssa. Haluaisi tulla työpaikallamme järjestettäviin tapahtumiin, esimerkiksi konsertteihin. Haluaisi ja haluaisi. Mutta ei uskalla.

Hän pelkää tulevansa leimatuksi. Hän pelkää, että tutut ihmiset nähdessään hänet mieheni kanssa ajattelevat, että tuossa on Se Kakkosvaimo. Tuossa on Se Toinen Nainen. Tuossa on Se Avioliiton Rikkoja. Tuossa on Se Varavaihtoehto. Kuinka se kehtaakin näyttäytyä julkisesti toisen naisen miehen kanssa?

Kerroin miehelleni, että hänen pitäisi kutsua Kossinen käymään. Miten kävisikään, jos istuisimme konsertissa käsi kädessä, kuin parhaat ystävättäret? Miten mahtaisi sekalainen seurakunta siihen suhtautua? Kuinka monella menisi viinit väärään kurkkuun konsertin jälkeisellä Apérolla? Kuinka moni pyörittelisi silmiään? Ja päätään?

Niin ja Kossisen pitäisi myös muistaa: hänhän on Se Kakkosvaimo. Se Toinen Nainen. Se Avioliiton Rikkoja. Se Varavaihtoehto. Ainakin niin kauan, kuin olen mieheni kanssa vielä virallisesti naimisissa.

Nuo määreethän eivät nimittäin sovi minuun.

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Fakta on fakta vaikka voissa paistais.

Jääkarhu kirjoitti...

Näinhän se on. Ei pääse yli eikä ympäri. Tässäkin valossa on yllättävää, että mieheni ei halua virallistaa eromme tai virallistaa uutta suhdettaan, vaikka kaikki lähipiirissämme jo sen tietävätkin. Ihettelevät kylläkin, miten kuitenkin vielä olemme yhdessä. Ja ne jotka eivät tiedä, eivät tarvitsekaan tietää ja se ei kuulu niille pätkääkään.