keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kunniallinen nainen

Perjantai-Buddha luolassa
Joka aamu Facebooksivulleni pärähtää päivän mietelause, viisaus, jonka avulla pitäisi selvitä koko päivästä.

Välillä lausahdukset ovat hyvinkin mielentilaani sopivia, välillä niissä ei taasen tunnu olevan päätä eikä häntää. Mutta niinhän se on, kun on virittänyt ajatusmaailmansa tietylle asialle, siihen liittyvät seikat tuntuvat juuri sopivilta ja monesti miettii, että olikohan tämä nyt ihan sattumaa, vai mikä voima tätäkin asiaa nyt ohjasi.

Tänään silmieni luettavaksi annettiin: "Tänään sinun on opeteltava luopumaan kunniallisesti siitä, mikä ei ole sinulle tarkoitettu." Ja totta helv maar tiesin, mitä sillä tarkoitettiin.

Joskus ihminen tuntee vetoa ja yhteenkuuluvuutta toiseen niin kipeästi, ettei sitä edes usko todeksi. Sitä etsii ja miettii kaikenlaisia merkkejä siitä, mahtaako toisen tunteet olla samanlaisia. Jokainen pieni, vähäpätöinenkin seikka joko vahvistaa tai heikentää tunnetta. Saa joko sydämen sykkimään kiivaammin tai epäilyn siemenen istumaan pääkoppaan. Välillä pääkoppa antaa omat merkkinsä ja yrittää hillitä sydämen ääniä, mutta usein sydän kuitankin saattaa olla voimakkaampi, eikä kuuntele järjen sanomaa yhtään pidempään kuin on tarvis. Hiljentää järjen sanat niin vaisuiksi ja olemattomaksi, että järki ei itsekään enää kuule omia ajatuksiaan ja sanojaan. Välillä järki puolestaan huutaa niin kovaa, että sydän vaikenee. Se ei saa sanottua väliin enää yhtään mitään.

Mutta että pitäisi kunniallisesti luopua siitä, mikä ei ole sinulle tarkoitettu. Helppoa kuin heinänteko, eikö vain? Mutta vasta sen jälkeen, kun tietää, mikä ei ole sinulle tarkoitettu. Ja sehän ei sitten järjen ja sydämen kiivaasti kamppaillessa olekaan mikään maailman helpoin asia. Järki huutaa: "Laske irti! Päästä menemään! Tämä ei ole sinua varten. Mutta sydän panee parastaan ja huutaa vieläkin kovemmin: "Mutta tämähän on juuri sinua varten! Katso nyt, etkö näe? Etkö kuule? Mikään ei ole ollut enempää sinulle kuin juuri tämä?"

Ja kumpaan sitten luottaisi? Kumpi on vahvempi? Kumpi on viisaampaa? Järjellä ajateltuna niin, mutta sydän sanoo näin. Joka toinen päivä niin, mutta joka toinen päivä näin.

Otin järjen käteeni, hiljensin sydämen äänen ja päästin irti kunniallisesti siitä, mitä ei ole tarkoitettu minulle.  

Sen sijaan suoritin ensimmäisen tulikokeeni projektista LLY - varmaankin muistatte, mikä se on? Aikaa paikalliseen "pääsykokeeseen" on hurahtanut muutama viikko ja projekti sisältänyt kaikenlaisia käänteitä: ylioppilastodistuksen leimauttamista ja oikeaksi todistamista vanhassa opinahjossani Kuopiossa, paperien kyhäämistä Helsingin yliopistoa varten, käännösten teettämistä todistuksistani, käännösten virallisesti oikeaksi todistamista notaarilla ja alkuperäisten todistusten oikeaksitodistamista toisella notaarilla. Sen lisäksi olen selvittänyt kirjallisesti, minkä ihmeen takia minulla ei ole enää tallessa kaikkia yli 20 vuoden takaisia lukiovuosieni todistuksia, varannut aikaa kielikokeeseen kesällä, kopioinut passia ja soitellut sinne ja tänne jos mitäkin asiaa. Aikaa Dead Lineenkin on vielä viikko ja hakemus on jo postissa. Kappas vain. Työtaktiikkani "Homma hanskaan viikkoa ennen määräaikaa", jolla olen saanut toimistoni järjestykseen, alkaa purra myös omassa elämässäni.

Tämän kaiken lisäksi olen vielä päntännyt ensimmäisen kierroksen Platon Valtiota niin, että pää melkein halkeaa, vaikka kyseessä onkin yllättävän mielenkiintoinen teos, kun muutaman ensisivun jälkeen siitä pääse todella jyvälle. Melkein romaanista kävisi. Mies oli ajatellut jo muutama sata vuotta ennen ajanlaskumme alkua asioita, jotka pätevät yhä vieläkin, mutta joista muutamia en ole kyllä valmis allekirjoittamaan. Lukekaa itse, jos haluatte tietää mitä tarkoitan. Hä-hää.

Mieheni kysyi mitkä näen mahdollisuuksikseni päästä sitään. Olin tarpeeksi älykäs valitsemaan yliopiston, jonne otetaan filosofian koulutusohjelmaan 12 kolmestasadasta hakijasta eli 7 %. Jos olisin yhtään ajatellut asiaa, olisin valinnut jonkun helpomman sisäänpääsyn yliopiston Suomessa varmistaakseni sisäänpääsyn Sveitsissä. Mutta ei voi kauhalla ottaa, jos on lusikalla annettu, vaikka kuinka kovasti yrittäisi. Mää tiijä mahdollisuuksistani. Varmaan ensin pitää ajatella, mikä on miehen ja naisen logiikan ero ja vastata sitten sen mukaisesti.

Jos mieheltä kysyy, mikä on todennäköisyys sille, että näkee dinosauruksen Punaisella Torilla, mies kaivaa laskimensa esiin ja alkaa räplätä erilaisia numeroita: 1:miljoonaan tai 1:sataan miljoonaan tai jotakin sinne päin. Kun saman kysymyksen esittää naiselle, vastaus on:

50-50.

Joko näet tai sitten et.

Matti Nykäsellä saattaa olla sitten oma näkemyksensä asiaan.

Ei kommentteja: