perjantai 5. huhtikuuta 2013

Kyllä lähtee

"Hyvä Jääkarhu, Olet hakenut opiskelemaan Helsingin yliopistoon seuraaviin hakukohteisiin:
- Käytännöllinen filosofia (valtiot.)

Olet toimittanut meille seuraavat korkeakoulukelpoisuutesi todentavat liitteet vaaditulla tavalla.
- Ylioppilastutkinto (19xx)


Sinut on todettu toimittamiesi liitteiden perusteella korkeakoulukelpoiseksi."


Tästä se lähtee. Byrokratian rattaiden ensimmäinen pyörä on saatu liikkeelle. Nyt vielä pitää sysätä vauhtiin kolme muuta, eli paikalliset byrokraatit kaikenmaailman oikeaksi todistettujen kopioiden oikeaksi todistettuja kopioita käännöksineen vaativat hemmot homeisissa toimistohuoneissaan. Sen lisäksi pitäisi vielä oikeasti ottaa käteensä Platon Valtio ja alkaa lukemaan sitä ajatuksella. Ongelmana on se, että satuin haalimaan siitä suomen- ja englanninikieliset versiot ja nyt pitäisi päättää kumman luen ensin. Tarkoitus kun on aikuisten oikeasti kahlata ne läpi molemmat.

Veroilmoituskin tupsahti postiluukusta. Toivottavasti sen täyttäminen ei aja lukemisen ohi... Hmmm-hmmm-hmmmm... Mutta asiasta viidenteentoista:

Mies sitten päätti lähteä lomalle Espanjaan Kossisen kanssa viikoksi. Haikeudella muistelen muutaman vuoden takaista lomaamme, jonka vietimme lähestulkoon samoissa maisemissa, minne Kossinen vie mieheni äitinsä omistamaan loma-asuntoon. Kyseinen matkamme, jolla kiersimme kataloinialaisia maisemia pitkin ja poikin, oli elämäni yksi parhaimmista lomista. Siitäkin huolimatta - tai ehkä juuri siitä johtuen - että olen aina karsastanut Espanjaa jonkinlaisena turistirysänä, yllätyin positiivisesti: Barcelonan ympäristö ja pohjoisessa Andorran pikkuvaltio ovat kuitenkin mielenkiintoisia ja maisemistaan upeita. Matkamme aikana aloin suunnittelemaan Santiago de Compostelan, eli Jaakobin pyhiinvaellusreitin kävelyä tai vaihtoehtoisesti, jos ajasta ottaa tiukkaa, sen pyörälläajamista siinä vaiheessa, kun elämäntilanteeni antaa periksi.

Yksi pääreiteistä, ehkä se suosituin, alkaa Ranskan ja Espanjan rajalta Saint-Jean-Pied-de-Portin kylästä ja kulkee useampaa vaihtoehtoista reittiä Pyrenneiden vuoristomaisemien läpi. Matkaa reitille kertyy rapiat 800 kilometriä ja aikaa olisi laskettava reilu kuukausi, riippuen miten kovaa vauhtia haluaa ja pystyy tallustelemaan eteenpäin. Tähän päivään mennessä tilaisuutta ei ole vielä tullut ja mietintämyssyssä olisikin... että... jos... ja... jos... ei.... tuosta yliopistohommasta nyt tulekaan mitään, niin syssymmällä voisin pyytää lomaa niistä vähistä töistä, joita parhaillani teen ja käydä heittämässä pikku kävelylenkuran.

Mutta todennäköisesti vielä tänäkään vuonna ei taida onni suosia rohkeaa, sillä kaikki asiat ovat vielä niin levällään, että mitään tarkempaa suunnitelmaa ei elämäänsä voi vieläkään tehdä. Siitäkään huolimatta, että työpaikallani toiset suunnittelevat jo vuoden 2016 poissaolojaan ja vuoden 2014 lomiaan. Tämän vuoden asiathan on lyöty lukkoon jo varmaankin 2 vuotta sitten. Aamukahvipöydässämme istui eräänä aamuna paikallisessa pankissa töitä tekevä hemuli, joka naureskeli sitä, miten meillä asiat, joita nyt suunnitellaan, ovat vasta vuosien päästä. Heillä kun suunnitelmia ei varsinkaan työntekijät kuule, kuin vasta sitten, kun jokin on ajankohtaista.

Hei muuten - tuo Hemuli on itseasiassa se kirjanpitäjä, josta tuolla taannoin vähän valittelin, mutta paremmin tutustuttuani olenkin huomennut ihan kelpo kaveriksi ja ajattelin syödä aikaisemmat sanani ilman suolaa ja pippuria.

Aina ei ole siis koiria karvoihin katsomista. Vaikka saattaa tietysti olla kyllä vieläkin niin, että hän ajattelee toimistotuoliani vaimonsa persauksen alle.

2 kommenttia:

Maisa kirjoitti...

Saint Jean Pied de Portista matkaa Santiago de Compostelaan kertyy yli 800 kilometriä eli kävellen sellaiset nelisen viikkoa.

Olen kävellyt siitä vajaan puolet (loppupäästä) ja aikaa kului vajaat kaksi viikkoa.

Suosittelen kaikille, se on aivan mahtava kokemus, jota ei unohda koskaan. Ja syksy on hyvä vuodenaika kävelylle, sää on vielä lämmin mutta ei tuskaisen kuuma.

Ja kait siellä jokainen löytää itsestään jotain uutta, aikaa pohtimiseen ainakin on :)

Jääkarhu kirjoitti...

Maisa, niin, olet ihan oikeassa. En tiedä, mistä tuo 400 kilometriä tuli. Ehkä viime vuonna, kun matkaa viimeksi suunnittelin tekeväni tyttöni kanssa, olin päättänyt tehdä vain puolikkaan. Aika mateluahan tuo olisi, jos 400 kilsaa kuukaudessa vetäisi. Vähän päälle 10 kilometriä päivässä ei ole kyllä paljon. jos asiakseen lähtee kävelemään.

Viimevuoden kävely jäi sitten sattuneista syistä tekemättä. Oli ensisijaisesti vähän muita asioita mielessä.

Korjasin tuonne tekstiin, eli jälkilukijoille tiedoksi, että olin ajatusvirheen takia kirjoitellut väärän kilometrimäärän.