tiistai 16. huhtikuuta 2013

Oman elämänsä sankari

Kevät kukkii sisälläkin
Voisiko olla niin? Olisiko se mitenkään mahdollista? Olisiko tosiaankin niin, että aurinko saattaa kevään tullen paistaa risukasaankin? Ja sokea Jääkarhu löytää maata jalkojensa alle?

Koko talven olen rypenyt pohjamudissa yrittäen saada otetta jostakin kiinteästä, jostakin, johon voisi asettaa jalkansa ja lähteä kävelemään eteenpäin. Vaikkapa etsimään sitä paikkaa, johon voisi lopulta alkaa työntämään niitä juuriaan ja asettumaan paikalleen. Jatkamaan elämäänsä eteenpäin, niinkuin normaalit ihmiset. Niin normaalisti, kuin se minulta vain onnistuu. Mikä ei kylläkään sitten loppupeleisä taida olla mitään hirveän normaalia, mutta jotakin sinnepäin.

Tänään työpaikallani puhuttiin minusta. Ihan oikeasti. Aikuisten oikeasti. Tiesin sen, eikä sitä salattu, sillä kokous oli kutsutu käsittelemään niitä tehtäviä, joita olen viimeaikoina hoitanut Sihteeri Tumpelon ollessa yhä edelleen sairauslomalla. Minua ei oltu tietenkään kutsuttu mukaan, sillä paikalla olivat kaikki isot pomot. Korvat höröllä koetin kuitenkin kuunnella, mitä sanottiin, mutta suljettujen ovien takaa ei aina kuule kaikkea haluamaansa.

Mutta mutta, uutiset kuulin sitten heti tuoreeltaan, kun kokous loppui ja suoraan asianomaisten suusta, ei enää mitään kiertotietä:

a. kun nyt olen 60-prosenttinen duunari, niin minut halutaan esitellä koko yhteisölle seuraavassa flyerissa. Eli ihan täysimittainen haastettelu siitä, kuka ja mikä olen, mitä ihmettä täällä teen ja miten aioin jatkaa. Mukaan ympätään myös Yläkerran ja Alakerran synergiakonsepti, jonka ensimmäinen uhrilammas ja koekani tulen olemaan. Niiiihh.

b. koska olen hoitanut työni omatoimisesti ja huomattavasti pienemmällä ajalla ja avulla kuin Sihteeri Tumpelo, tulen olemaan Alakerrassa (eli mieheni työpaikalla) oma pomoni ja saan aikatauluttaa työni itse. Tulen olemaan myös täysin vastuussa tekemisistäni suoraan IsoPomoportaalle, enkä voi syyttää väliporrasta mahdollisista virheistä.  Kun olen Yläkerrassa, en tietenkään voi olla toisaalla, mutta kun toisaalla myös työt pitää tehdä, niin voin sovitella ne omien aikataulujeni mukaisesti. Tärkeintä on, että asiat rullaa. Ja huomio: mieheni on ollut tähän asti osittain esimieheni... se loppui juuri nyt. Olen itseni pomo. Tämän sanoi Iso Pomo, joten hänkään ei siis aio olla enää pomoni. Pomotan siis itseäni ja ketä alkaa nyt ärsyttämään sana Pomo, niin hänelle vielä kerta kiellon päälle: Pomo!

c. Koska Alakerran sihteerinhommat eivät oikeastaan kuulu kokin toimenkuvaani, ne maksetaan erikseen ja pidän niistä tunneista erillistä kirjanpitoa. Eli suomeksi sanottuna: koko konseptia katsellen, mukaanlukien kirkolliset tehtävät, Apérot, lounaat ja muut yllättävät työtehtävät taidan olla lähiaikoina täysipäiväisesti palkattu duunari. Revi siitä sitten. Varsinkin sinä RAVin Urpo.

Tilannetta on vaikea uskoa jo tällaisenaan todeksi, mutta kun mieheni vielä tänään ilmotti, että heti kun saan sopparin käteeni, tämä asunto muutetaan nimiini ja hän muuttaa enemmän tai vähemmän virallisesti pois. Toki käy vielä luonamme kokkaamassa lounasta tytöllemme ja syömässä seurassamme - mikä sopii minulle vallan mainiosti - mutta ei enää vietä öitään täällä. Pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri minulle.

Oman kortensa kekoon heittää vielä tyttäremme, jonka mielestä olen laihtunut valtavasti ("Älä enää laihduta yhtään, sulla on jo niin kapea silhuetti") ja pukeudun paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Tyttö ei myöskään halua enää niin tulenpalavasti isänsä mukaan Länsi-Sveitsiin, vaan viettää mieluummin aikaansa täällä kotonaan, kanssani sekä Yläkerran Sukulaisten seurassa. Enää hän ei kaipaa Suomeen ja viime viikonloppuna sisustimme kämppämme uusiksi, osittain vanhoilla kamoilla, mutta myös jotain uutta saatiin mahtumaan mukaan.

Kaikki näyttää tänään hyvälle. Nyt kun vielä saisi tunne-elämänsä ja ihmissuhteensa ajan tasalle ja up-datettua.

Olisiko tämä alku ylämäelle, jota olen niin kauan etsinyt?




3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Wautsi! Sulla on flow päällä. Tsemppiä!

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kuulla! Olen iloinen puolestasi!

Jääkarhu kirjoitti...

Hurja Flow :o Ei oikein itsekään tiedä, miten päin olisi, kun imu näköjään vetää niin voimakkaasti mukanaan.

Kiitos Oma tila ja Anonyymi :)