perjantai 26. huhtikuuta 2013

Pienissä häissä

17 vuotta sitten - sekin oli perjantai ja yhtä kaunis ja aurinkoinen kuin tänään - täällä Sveitsissä vietettiin hääjuhlaa.

Meidän.

Kaikki meni niinkuin pitikin ja ainoa jännityksen aiheena ollut asia, eli sormusten saapuminen ajoissa maistraattiin, sujui myös kuin nakutettu. Viime hetkellä, mutta ei hetkeäkään myöhässä. Itse hääjuhlaa vietimme hieman kauempana olleessa metsämökissä ja seuraavan aamun pikkutunneillehan siinä kello ennätti, ennenkuin viimeiset vieraat saatiin mökistä ulos. Kaikki olivat väsyneitä, mutta onnellisia.

Häälahjaksi olimme saaneet matkan Venetsiaan. Vaihdoimme matkan sen myyneessä matkatoimistossa reissuksi Suomeen, jossa mieheni ei ollut siinä vaiheessa vielä käynyt.

Nyt 17 vuotta myöhemmin olemme eroamassa. Olisi ollut tietyllä lailla merkityksellistä ja "hauskaakin", jos olisimme allekirjoittaneet pisteen liitollemme juuri tänään käydessämme juhla-aterialla naapurissa olevassa pizzeriassa. Mutta ei vielä. Ei ollut ihan sen aika vielä. Ehkä ensi vuonna.

Mutta tänään, 17 vuotta sen jälkeen, kun meidän olisi pitänyt matkustaa Venetsiaan, hyppään tyttäreni kanssa junaan, joka vie meidät juuri sinne. Ironista mutta totta: matkaa varatessani en ajatellut päivämäärää sen tarkemmin, sillä tämä oli ainoa pitkä viikonloppu, joka sopi meille molemmille. Toki meidän piti mennä Pariisiin, mutta jostakin merkillisestä syystä saimme päähämme lähteä juuri Venetsiaan.

Elämäntienin oli tarkoitus mennä juuri tänä päivänä sinne, tosin kohtalo oli erehtynyt hieman vuosiluvusta.

Mutta kondomiajelulle... siis condoliajelulle emme taida päästä. On nimittäin hinnat sen verran tyyriit. Toisaalta taas, kerrankos sitä Venetsiassa ollaan, toisesta kerrasta ei ole tietoakaan.

O sole miooooo tulee(ko) raikumaan jossakin vaiheessa San Marcon aukiolla, toivon!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jei, hyvää matkaa!!!

Jääkarhu kirjoitti...

Kiitos! Vaikka itseasiassa olenkin jo takaisin kotona :)