maanantai 13. toukokuuta 2013

Downshifting

Kyl näil vielä pari vuotta treenaa
aka Jääkarhulla ei ole
esitellä uusia treenivermeitä,
vaan ihan hikiset ja haisevat kamat.
Tänään nettipankissa käydessäni koin iloisen yllätyksen: säästöön on jäänyt ihan kivasti oravannahkoja, vaikka shoppailu onkin meinannut ryöstäytyä viime aikoina käsistä. Mitä "kivasti" sitten tarkoittaa, jätän jokaisen oman harkinnan varaan. Joku nimittäin tienaa kuukaudessa enemmän kuin tuo jemmani, mutta kun ottaa huomioon sen, että muutaman viimeisen vuoden olen kärvistellyt ostamatta mitään ja silti en ole mitään saanut säästettyä, niin tuo summa on ihan kiva alku.

Siitä innostuneena päätinkin tällä kerralla ihan oikeasti aloittaa downshiftaamiseni ja elellä vähän nuukemmin seuraavien kuukausien aikana. Jos nimittäin aloitan opisekelun syksyllä, sillon täppiä tarvitsee varmaan vähän enemmältikin kaivella sukanvarresta.

Kun puhutaan downshiftaamisesta, Kysymyksessä ei tietenkään ole pelkkä pennin venyttäminen, vaan tarkoituksena on ottaa lapasesta karkuun lähtenyt kulutustulva takaisin haltuun niinkuin olisi jo ja samalla luoda myös itselle parempaa henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Koko elämä, työnteko, vapaa-aika ja kulutus pyritään saamaan tasapainoon vähentämällä stressaavaa toimintaa, materialismin hallitsemaa ajatusmaailmaa ja tekemällä enemmän sitä, mitä mieli tekee. Jos esimerkiksi työ stressaa syystä tai toisesta, voi miettiä uuden paikan etsimistä, jopa alan vaihtoa, vaikka tämä merkitsisikin alempaa tulotasoa ja kulutustottumusten muuttamista.

Joskus myös vapaa-ajastaan saa stressaavan: harrastuksita tulee suorittamista, harrastuksilla tähdätään oman urakehityksen parantamiseen esimerkiksi opiskelemalla omaan alaan liittyviä juttuja. Vaikkapa kieliä. En toki pidä opiskelua pahana, ei suinkaan, mutta jos se tehdään pelkästään siksi, että on ulkoapäin tuleva pakko, on jotakin pielessä. Esimerkiksi kieliä voisi opiskella siksi, että haluaa. Ihan vaikkapa jotakin sellaista kieltä, josta ei ole yhtään mitään hyötyä missään. Jaa. Mahtanettekohan yhtään ymmärtää, mitä yritän näppäimistöltäni ulos suoltaa?

Omalla kohdallani downshiftaus tarkoittaa muutamaa asiaa:

1. Shoppailun vähentäminen minimiin. Tällä hetkellä vaate- ja kenkäkaappini on täynnä. En tarvitse mitään. Kauppias ei kiitä, mutta luonto kiittää.
2. Kuljen kävellen tai pyörällä niin paljon kuin mahdollista. Kroppa kiittää. Myös pää.
3. Ruoassa laatu on tärkeämpi kuin määrä. Kroppa kiittää myös tästä.
4. En hae tällä hetkellä lisätöitä. Vaikka en teekään vielä aivan täysiaikaista työtä, niin taloudellisesti ja henkisesti tämä riittää vallan mainiosti. Irtisanouduin tänään RAVin Urpon kirjoista. Kuulin melkein ilon kiljahdukset tänne asti.
5. Yritän tehdä enemmän sitä, mitä oikeasti haluan. Monesti mietin, että tämä-ja-tämä asia pitäisi tehdä (vaikka kuuluisi harrastusten puolelle) ja poden huonoa omaatuntoa siitä, että jostakin syystä en ole sitä tehnyt. Tästä pitää päästä eroon.

Downshiftaamiseni meinasi saada ensimmäisen kolahduksen lähtiessäni downshiftaamaan viimeistä 10 kiloani punttisalille. Huomasin, että kenkäni ovat jo kulahtaneet, ovathan ne palvelleet minua jo 2 vuotta Lady Linella Helsingissä ja kohta vuoden täällä. Housuina käytän 6 entistä pet-pulloa, jotka ovat kokeneet matkan varrella jonkinlaisen metamorfoosin, paitana päälläni roikkuu muutama vuosi sitten saamani Naisten 10-paita. Itseasiassa niitä on jo useampi ja värin saa valita mielialan mukaan. Y

leensä fitness-bloggarit esittelevät uusia hienoja vermeitään blogeissaan kuntoilutarinoidensa höysteinä ja olisin mielelläni minäkin halunnut tehdä niin. Mutta tulin sitten siihen tulokseen, että vaikka paidat hankaa saumojen kohdalta kainaloiden hikoillessa, housut tuntuvat välillä epämukavilta ja hiostavilta (vaikka ovatkin dry-fit-mukamas) ja kengät ovat melkein pohjistaan puhki, niin kyllä minun vielä kelpaa muutama kuukausi noilla treenata. Rauta nousee lihaksilla, ei vermeillä ja kengät vaihdan sitten, kun pohjaan tulee reikä, paidat sitten, kun hiki on pesusta huolimatta niin tiukkaan tarttunut, että ei enää ilkeä mennä ihmisten ilmoille ja housut sitten, kun lököttävät liikaa.Tämä silläkin uhalla, että kanssani treenaavat pankkiirit katsoisivat kieroon.

Painoni downshiftaamiseen otin kuitenkin pienen apuvälineen.

Luen myös - yllätys, yllätys -muutamaa liikuntablogia, ja parissakin on viimeviikolla hypätty FitFarmin Superdieetin kelkkaan. Koska viimeiset 10 kiloani tuntuvat todella hankalilta tiputtaa, niin tarvitsin mielestäni jonkinlaista tsemppausta ja tietyllä tapaa tämä tuntui kokeilun arvoiselta hommalta.

Ohjelmassa annetaan oman tarpeen mukaan valittavat liikunta- ja ateriaohjelmat, joita pitäisi noudattaa pilkkua nus...esimerkillisesti ja tulosta pitäisi syntyä. Toki joudun ruokarajoitteisena vähän räätälöimään ateriakokonaisuuksia, mutta siihenhän olen jo tottunut kaikkialla muualla. Tosin en tiedä, miten tofut alkavat pursumaan korvistani 6 viikon jälkeen, kun periaatteessa joudun korvaamaan systeemin lukuisat päivittäin syötävät kananmunat sekä lihat tofulla. Mutta 6 viikkoa on elämässä lyhyt aika. Sen syön tofua vaikka päälläni seisten.

Ja kesällä katsoo peilistä uusi uljas Jääkarhu.

Kysymysmerkki.

Ja hymiö.

Ei kommentteja: