keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Saarna

Popsi, popsi, porkkanaa
"Päivitys valmis ladattavaksi", lupaa läppärini avatessani sen. Ja kissan pierut mitään päivitystä valmiina ollut. Pitää ihan itse aloittaa kaikki alusta tai vielä paremmin: palata eiliseen ja korjata kaikki typot siitä, mitä nakkisormistani ja hiilihydraatittomista aivosoluistani eilen irtosi. Ja niitähän löytyi, kun en sitten eilen ennättänyt kaikkea korjaamaan, kun mieheni tuli norkoilemaan samoille sohvankulmille, kuin missä tarinaani kirjoittelin. Vaikka epäilenkin, että hän saattaa lukaista blogiani, niin ihan niin suorasukaisesti en asiaan suhtaudu, että antaisin lukea jo editointivaiheessa.

Superdieetin kolmas aamu oli ankea siinä mielessä, että vaaka ei ollut armollinen ja näytti plussaa parisataa grammaa. Siis täh? Plussaa. Ne oli varmaankin lihasta, jota kasvatin toissapäivänä punttisalilla. *Nauraa partaansa hän*

Hah. Olen pudotellut painoani enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi jo useamman kerran. Metodeja on ollut monenlaisia: lääkehoidosta painonvartijoihin. Vähän kaikkea olen kokeillut, mutta mikään - yhtä lukuunottamatta, siitä kohta lisää - ei ole oikeasti tepsinyt. Kaikilla systeemeillä alku on nopeaa, ensimmäisellä viikolla kiloja tippuu enemmältikin, mutta vauhti hiipuu ajan myöstä, vaikka säntillisenä ihmisenä toteutankin ohjeita kirjaimellisesti ja grammallisesti. Yleensä noin 3 kuukauden kuluttua paino jymähtää paikalleen, eikä liiku siitä sitten eteen, eikä taaksepäin. Sitten tulee tympimys. Sitten ketutus. Sitten loppu painonvartioinnille. Ja painoa pamahtaa muutama kilo takaisin. Onneksi koskaan ei kuitenkaan niin paljoa, että kolkuttelisin niitä 90 kilon portteja, joilla tyttäreni syntymän jälkeen seisoskelin. Olin kuulkaas oikea Big Mama tuolloin.

Lääkehoito vei painoa kivasti alaspäin ja pääsin melkein tavoitteeseeni. Sitten päätin, että en tarvitse tyyristä reseptilääkettä enää, vaan päätin jatkaa omin voimin ja järkevästi syöden. Paino jäi paikalleen. Sitten nousi vähän. Ruokakaapista ei löytynyt roskaa ja kokkaukseni olivat niin keveitä, että mieheni melkein katosi maan pinnalta. Kapeni silmissä. Ja oli koko ajan nälkäinen.

Myös kilpirauhasarvoni tutkittiin, kun lääkärinikin alkoi ihmetellä, miksi painoni ei laske, vaikka syön alle oman peruskulutukseni.

Sitten päätin kokeilla viimeisen oljenkorren, eli Erittäin Vähäenergisen Dieetin, VLCD:n erään punttisalin vetämällä kurssilla. Ja kappas. Painohan lähti 10 viikossa niin että kilon palat vain perään kolisivat kävellessäni. Olin oikeasti tyytyväinen ja ruokailu- ja liikuntatottumukset paranivat huomattavasti. Kuntoni kohosi jumppien ja punttisalin ansiosta kohtuullisesta hyvään ja säteilin ja loistin. Kunnes yrittäjäelämäni vaikeudet saivat kaiken repsahtamaan. Tällä kerralla painon nousu oli ihan omaa syytäni ja huonon ruokavalion ansiota.

Vaikka jatkoin liikuntaa ja painoa ei nyt niin hirveästi takaisin tullutkaan, päätin vuosi sitten, tulevan entisen mieheni muutettua Suomesta, että karppaan viimeiset tiukat kilot pois. Muutama lähti. Sitten jämähti. Ja viime syksy on historiaa, joka on tänne satuiltu. Ja kilonpaloja kolisi taas. Tällä kerralla minuunpäin.

Vuoden alusta olen ollut ollut hieman lempeämmällä Vähäenergisellä Dieetillä, eli LCD:llä ja paino on tippunut maltillisesti, mutta hyvin. Ja nyt siirryin siis tuonne Superdieetin leipiin ja olikin oikeastaan odotettavaa, että paino ehkä alussa vähän jopa nousee, kun pötsissä on vähän enemmän tavaraa sulatettavana ja kehon nestetasapainokin vähän heittelee. Eli ihan oikeilla raiteilla painon nousun kanssa mennään, vaikka harmittavaahan se onkin.
.
Noiden projektieni aikana olen tutustunut monenlaiseen laihduttajaan ja kahlannut läpi monta eri aiheeseen liittyvää keskustelufoorumia. Vannhana konkarina olen alkanut jo erottamaan typeryyksiä, joita yleisesti viljellään, ja joihin pitää suhtautua varauksella:


  1. Juo paljon vettä, se kiihdyttää aineenvaihduntaa. Hah-hah-haa. Ei kiihdytä. Aineenvaihdunta on hormonien aikaansaamaa ja siihen vaikuttaa vain kilpirauhasen toiminta ja liikunta.
  2. Syö chiliä, sekin kiihdyttää aineenvaihduntaa. No, todistetusti tulisen chilin syöminen nostaa kehon lämpötilaa ja saa sen kuluttamaan lämmitysjärjestelmässä vähän enemmän kaloreita, kuin normaalisti, mutta tutkimusten mukaan niitä chilejä pitää vetää nasuunsa niin paljon, että muut elimistöön kohdistuvat haitat olisivat hyötyä suuremmat. Tämän väittämän näin jopa Superdieetin sivuilla. Valitettavasti en voi linkittää tuota vastaväitettä, kun en muista enää, mistä sen luin. Mutta chili on hyvää ja ei siitä ainakaan haittaakaan ole. Kun muistaa pitää kohtuuden rajoissa.
  3. Syö kylmäpuristettua kookosöljyä, se parantaa aineenvaihduntaa. Sama juttu kuin veden kanssa. Se aineenvaihdunta on yhä edelleenkin kilpirauhashormonien työtä.
  4. Ai paino on noussut, kun kävit eilen salilla. Sullon siis lihakset kasvaneet. Hah. Kertakäynnillä ei kenenkään lihas kasva. Vaatii vähän pitempiaikaisen, säännöllisen harjoittelun. Naisilla vielä pidemmän, kuin miehillä. Se, että lihakset alkavat näkymään painon pudotessa ei vielä välttämättä tarkoita, että ne kasvaisivat hirveää vauhtia. Niistä vain lähtee rasvasoluja mäkeen ja ne alkavat näkyä paremmin. Toki myös kasvua tapahtuu, mutta ei ilman työtä. Se, että saleilun jälkeen paino nousee, saattaa johtua siitä, että lihaksiin on jymähtänyt enemmän nestettä, kuin normaalisti esimerkiksi siksi, että ei ole juonut treenin aikana tarpeeksi. Yllättävää kyllä, mitä enemmän juo, sitä enemmän nesteet myös liikkuvat.
  5. Kaikki dieetit, jotka perustuvat johonkin tiettyyn ruoka-aineeseen, ovat humpuukia. Väittäkää vastaan, jos haluatte. 
Perustotuus on se, että kun kuluttaa enemmän, kuin syö, paino tippuu. Toisilla, myös samankokoisilla ihmisillä, peruskulutus saattaa olla syystä tai toisesta erilainen, joten painon tippuminen ei mene aina samaa tahtia. Toisilla ruoansulatus toimii nopeammin, toisilla hitaammin ja oikeasti myös aineenvaihdunta on toisilla hitaampaa, kuin toisilla. Mikään neuvo ei siis ole yleispätevä, vaan aina on otettava yksilöllisyys huomioon.

Tästä syystä kritisoin vähän Superdieetin ruokavaliota, joka ei ota ihmisten kokoeroja huomioon, vaan ruokavalio valitaan sen mukaan, miten paljon pudotettavaa on. Toisaalta, Superdieetin ruokavalio perustuu suurelta osin Hiilihydraattitietoiseen ruokavalioon, jossa perustana on se, että kaloreita ei lasketa, koska niillä ei ole merkitystä, mutta hiilihydraatit pyritään pitämään alhaalla. Koska niillä on merkitystä.

Muille tällaista leipoessa alkoi myös oma
elimistöni huutaa hiilihydraattien perään...
Sen allekirjoitan, että proteiini on tärkeää. Muuten tulee nälkä! Ja kun tulee nälkä, tekee huonoja valintoja. Ja elimistö tietää, millä sen näläntunteen saa taltutettua nopeasti: hiilihydraatilla. Mutta mitä tapahtuukaan puolen tunnin päästä? 

On taas nälkä. Ja tulee taas huonoja valintoja, kun verensokeri laskee yhtä nopeasti, kuin se on noussutkin. Tämä nousu-lasku-kierre aiheuttaa sen, että keho ei pääse, eikä haluakaan kuluttaa vanhoja varastojaan, vaan vaatii koko ajan uutta. Vaikka kalorimäärä olisikin pieni, mistään ei irtoa mitään, vaan uutta varastoa ladataan koko ajan. Ne kuuluisat: "vaikka en syökään mitään, lihon silti" ja "Syö enemmän, niin laihdut!"

Olen myös usein miettinyt sitä, että toisaalta voisi tsempata pääkoppansa siihen, että se olisi tyytyväinen siihen, mitä peilistä näkyy. Mutta kun se ei ole. En ole koskaan ollut mikään keijukainen, mutta olen ollut tyytyväinen kroppaani ennen tyttäreni syntymää. Haluaisinkin päästä niihin mittoihin, vaaka saa näyttää mitä tahansa ja olkoonpa vaikka vatsakumpare isompi, kuin silloin ja tissit roikkuvammat. Siihen olisi tuo 9 kiloa. Kunhan vaan saan sitten persoonani mahdutettua niin pieneen alaan. Se onkin sitten eri juttu.

Se oli niinkuin tällainen kirjoitus tänään... 

Jääkarhu on puhunut tällä erää. Amen.



4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Perusaineenvaihdunta on ihmisillä erilainen. Tämä johtuu siitä, että lihasaineenvaihdunta "oppii" kasvuvaiheessa, ja vanhemmiten muutokset perusaineenvaihdunnassa ovat vähäisiä. Jos kasvuiässä ei syö kunnolla eikä liiku paljon, lihakset eivät opi käyttämään ravintoa hyödykseen. Anorektisen laihoista teinitytöistä ei tule lihaksikkaita aikuisia, ja nuorena paljon urheilleista saattaa tulla aikuisina lihavia, jos ihan kamalasti syö - mutta silloin saa sitten syödä tosi kamalasti, kun anorektikkolapselle riittää vähempikin lihomiseen. Samoin nuorena urheilleiden lihakset palautuvat urheilun uudelleenaloittamisen myötä, niiden, joilla ei ole ikinä lihaksia ollutkaan, on vaikeampi semmoisia aikuisena saada.

Tämä ei tietenkään lohduta aikuista laihduttajaa, mutta muistuttaa ehkä aikuista siitä, että a) lapsille ei puhuta kaloreista, b) lasten pitäisi liikkua, siis ihan oikeasti liikkua, 2h päivässä ja c)lapsille pitää antaa paljon ruokaa (kunnon ruokaa, ei karkkia), eikä sitä määrää sitten tosiaankaan kauhistella.

Jääkarhu kirjoitti...

Aika hyvä jatko saarnalle. Olen näin ensinäkemältä valmis olemaan samaa mieltä omaan kokemukseeni perustuen, vaikka samaan asiaan en ole varsinaisesti tämänlaisena tai muistaakseni ainakaan vielä törmännyt.

Olin aktiivinen lapsi ja nuorena naisena treenasin kamppailulajeja aktiivisesti. En ole koskaan ollut esimerkiksi juoksukunnossa eli en pidä hölkkäämisestä/juoksemisesta), mutta olen aina pystynyt kävelemään ja pyöräilemään tuntikausia ilman suurempia ponnistuksia. Myös "lihavina vuosinani".

Minulle paidon pudottaminen pelkällä ruokavaliolla ei onnistuisi ja liikuntakin saa olla melko monipuolista ja rankkaa, että se näkyisi ja tuntuisi missään. Esimerkiksi omat treenipainoni ja -sarjani salilla ovat jopa suuremmat kuin joillakin miehillä :)

Anonyymi kirjoitti...

Sorry, tosiaan jäi allekirjoittamatta ja meni saarnan puolelle. :) Pääsit kilpaurheilijoiden äidin lempiaiheeseen, "urheilu, nuoret ja ravitsemus". En tiedä, miksi tuosta niin vähän puhutaan noin suoraan.

Paino ei välttämättä tosiaan sinultakaan kovasti putoa, koska liikunta palauttaa ne lihakset, jotka olet kamppailulajeilla hankkinut. Hyvä niin, lihakset ovat kauniita, ja paino täysin toisarvoinen seikka. Hanki siis mielummin mittanauha kuin vaaka.

Emmi

Jääkarhu kirjoitti...

Moi Emmi, tuossa minun painotavoitteessani on otettu huomioon iän tuomat tasoituskilot ja se, että paino ei enää tule tippumaan terveellisillä keinoin ja ilman kirurgin veistä samaan, kuin missä se on parhaina päivinä ollut :)

Tuotä löysää on juuri tuon vähän alle 10 kilon verran ja luulen, että peili ja mittanauha kertoo saman. Kun nyt vain saisi kohdistettua tuon tiputuksen juuri oikeisiin kohtiin, eikä sinne, mistä ei haluaisi enää mitään kadottaa.