lauantai 4. toukokuuta 2013

Sillä sipuli

You don´t bring me flowers anymore...

On se sitten kumma, että toisille naisille raahataan kukkia selkä vääränä ja kukkakauppiaat kiittää, mutta minulle ei irtoa kuin jotakin kerran vuodessa ja ihan puolituntemattomilta pelkän kohteliaisuuden vuoksi. No toki elämäni aikaisemmassa vaiheessa olen oikeastaan kieltänyt tulevaa entistä miestäni tuomasta minulle tuoreita kukkia ihan siitä syystä, että näin tuhlauksena sen, että kukat kestävät vain pari päivää ja heitetään sen jälkeen roskiin. Kauniimpia ne ovat kukkaruukussa ja sitäkin kauniimpia luonnossa vapaana.

Tämä sanaton perintö on näköjään tullut selväksi lähipiirissäni. Kukkien sijaan saan nimittäin nykyään säännöllisesti pussillisen sipuleita. Mietinpähän vaan, että mitenkähän sekin pitäisi ymmärtää? Olenko niin kirpeä, että saan itkemään? Vai vinkkinä siitä, että niitä leikellessäni voin sitten itkeä tirauttaa kenenkään huomaamatta? Syytä vain sipuleita, eikä kukaan epäile mitään. Sanotaan, että sipuleista kasvaa kukkia. Ei näistä. Näistä kasvaa vaan sipuleita, kokeiltu on. Varsia ja sipulin... no jonkinlaisia kukkia niistä kai sittenkin tulee.

Lukea prätkäytin sitten tänään loppuun ensimmäisen kierrokseni Platon Valtiota. Alku oli hankalaa ja kevyiin romaaneihin tottuneella raskastempoista, mutta eräänä yönä jokin asia naksahti kohdalleen: tässähän puhutaan melkoisen moniselitteisesti. Sen jälkeen teksti alkoi saada järkeviäkin vivahteita, paljon ajateltavaa ja sovellettavaa nykypäivään, vaikka teos on kirjoitettu yli 2000 vuotta sitten. Platon filosofoi paljon myös ihmisen sielua, sen hyvää ja huonoa, jotka meillä kaikilla sisällämme on. Riippuen siitä, miten meitä on ohjattu hallitsemaan kumpaakin puolta, loppupelit ovat aivan erilaiset.

-"Hyvä tapa vaatii, että onnettomuuksien sattuessa on parasta pysytellä niin rauhallisena kuin suinkin ja olla kapinoimatta, koska ihminen ei voi tietää, mikä niissä on hyväksi ja pahaksi, ja ettei suremisesta ole mitään apua tulevaisuuden kannalta. Mikään inhimillinen ei sitä paitsi ole kovin tärkeää, ja sureminen on vain esteenä sille, minkä tavallisissa tilanteissa pitäisi tulla mahdollisimman pian meidän avuksemme."

-"Mille siis?"

-"Sille, että harkitsemme tapahtunutta. Meidän tulisi niin kuin noppapelissä järjestää asiamme sen mukaan, miten arpa on langennut ja niin kuin järki sanoo olevan parasta. Onnettomuuteen jouduttuamme meidän ei pidä olla kuin lapset, jotka painavat kädellään kipeää kohtaa, eivätkä lakkaa huutamasta, vaan meidän on jatkuvasti totutettava sieluamme siihen, että se mahdollisimman pian nostaa pystyyn loukkaantuneen, ryhtyy parantamaan vammoja ja vaimentaa valitukset potilasta lääkitsemällä."

No niin, rakas Platon. Ihan hyvin ajateltu, mutta ihmisen psyyke vaatii kuitenkin myös sen valittamisen pystyäkseen siirtymään seuraavaan vaiheeseen, eli parantumiseen. Sen ovat jälkeesi tulleet filosofit ja kaikenlaiset psykoterapeutit ja psykologit todenneet.

Platon on arvostettu filosofi ja hänen sanojaan käytetään usein ja kaikkialla perusteluina jos jonkinmoisille teorioille ja ajatuksille. Platonilla on paljon asioita, joita olisin valmis allekirjoittamaan, mutta yhtäpaljon niitä, joita en voisi hyväksyä. Platon puhuu käsittääkseni ensimmäisenä filofofina siitä, että naisten aseman yhteiskunnassa pitäisi olla sama kuin miehen, toki heidän taitojensa ja kysyjensä mukaan. Platonin mielestä nainen voi olla Valtion hallitsijana ja suojelijana ihan yhtä hyvin kuin mieskin, jos on siihen kyvyiltään sopiva. Mutta samaan hengenvetoon Platon puhuu naisesta heikompana sukupuolena (no, monessa tilanteessa näin onkin, mutta ei suinkaan aina) ja mieltää naisen omassa ihannevaltiossaan lapsien kanssa "yhteiseksi omaisuudeksi", eli miehillä olisi kaikilla yhteinen oikeus Valtiossa oleviin naisiin. Puhuu siis selkeästi polygamiasta, mutta vain suvunjatkamisen nimissä. Eroottiseen rakkauteen Platon suhtautuu nuivasti ja hänen mielestään esimerkiksi filosofin henkeä heikentää nautinnon hakeminen naisen kanssa. Sen sijaan hänen aikanaan ja myös hänen suosimanaan "poikarakkaus" oli miehelle jaloa ja toivottavaa. Ja hyvin yleistä. Sitä en ole onnistunut vielä löytämään, mitä Platon puhuu naisten välisestä rakkaudesta.

Hmm.

Platon oli avoin myös orjuuden hyväksymiselle. Hän puhuu myös hyvin tarkasta sensuurista siinä, mitä varsinkin ns. paremmalla yhteiskuntaluokalle pitäisi opettaa. Kulttuuri on pääasiassa pahasta (musiikki, runous, teatteri) ja vain tarkoin harkitut "ylevät" asiat kuuluisivat sivistyneen ihmisen tietoon. Kuten filosofia, matematiikka, tähtitiede, noin pari mainitakseni. 

Jos haluan siteerata Platonia, olisiko minun hyväksyttävä hänen kaikki ajatuksensa sen enempää niitä kritisoimatta? Jos haluan siteerata Raamattua tai Buddhan kirjoituksia, onko minun hyväksyttävä näistäkin kirjoituksista kaikki karvoihin katsomatta? Muutenhan käy helposti niin, että kirjoituksista otataan vain se, mikä sopii omaan maailmankuvaan, vääristetään asiaa minimoimalla omiin tarkoitusperiin sopiviksi, leikataan jokin lausahdus kokonaisuudesta eikä nähdä enää metsää puilta. Niin sanoakseni.

Platonin ajatus oli kuitenkin saada filosofiaan taipuvat ihmiset ajattelemaan omilla aivoillaan, etsimään totuutta ja löytämään oikeanmukaisuuden. Tiedä sitten, mitä mieltä hän olisi, jos nämä ovatkin erilaiset kuin hänen miettimänsä. Eihän hän välttämättä hyväksynyt aikalaistensakaan mietteitä, jotka poikkesivat hänen ajatusmaailmastaan.

Mutta maailma muuttuu, Eskoseni. Ja Perjantai-Buddhallakin on omat ongelmansa.

Tältä minustakin joskus tuntuu





Ei kommentteja: