keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Taistelu Jääkarhusta


Hetken jo luulin olevani Japanissa

Jaahas, tuli sitten ilmeisesti sohaistua mehiläispesää.

Minulle on jo tehty selväksi, että välit meidän työpaikan ja Yläkerran työpaikan välillä eivat ole parhaat mahdolliset. Yhteydenpito on välillä "vähän" huonoa, ja ihmisten väliset kemiat eivät välttämättä osu aina kohdalleen niinkuin pitäisi. Iso Pomoni sanoi silloin, kun päätös siirtymisestäni pääasiallisesti Yläkerran leipiin tehtiin, että tulisin nyt olemaan oma pomoni ja en olisi tilivelvollinen kenellekään. Saisin tehdä työaikapäätökseni itse ja kunhan hommat hoituu, ei kenelläkään ole väliin mitään sanomista.

Yläkerrassa ja meillä on Pikku Pomot olleet pari viikkoa lomilla (näillä leveysasteilla 2 viikon hiihtoloman lisäksi on 2 viikon kevätloma, jolloin työpaikoillakin on vähemmän väkeä) ja olen joutunut hoitamaan muutaman aikataulutushomman omatoimisesti. Lähinnä niin, että olen kertonut Yläkertaan, että pitäisivät hevosiaan vähän tiukemmin valjaista kiinni, ja että kaikkia suunnitelmia ei kannata lyödä lukkoon, ennekuin pystymme porukalla sopimaan asioista. Muuten karkaa poni lapasesta.

Näin on tehtykin. Valitettavasti nettisivuille on jäänyt muutama vanha tieto ja kuinkas kävikään, kun tähänastinen Pikku Pomoni näkin se? Sai hepulikohtauksen.

Tiedän, että nimenomaan hänellä on ollut kemiallisia ongelmia vastaavan yläkerran tyypin kanssa. Eivät ole tietyllä tasolla puheväleissä. Puhuvat siis kyllä toisilleen, mutta jotakin jää aina välistä pois. Nyt Pikku Pomoni alkoi lähestulkoon kiljumaan nenäni edessä, että miksi ihmeessä olen mennyt sopimaan asian ilman hänen suostumustaan. Olen kuulema HÄNEN projekstissaan ja ainoastaan kokkaan, en päätä asioista. Päätökset tehdään HÄNEN toimestaan, niin että oksat pois. Ja minähän olin sopinut yläkerran kanssa ainoastaan sen, että päätökset tehdään vasta sitten, kun kaikki ovat paikalla.

Tuohtuneena Pikku Pomoni soitti Isolle Pomollemme, vaati molempien paikkojen hallitukset koolle ja sanoi, että ei tämä homma voi nyt mennä näin. Soitti vielä Yläkertaankin, ja antoi näidenkin kuulla kunniansa. Myrsky vesilasissa on valmis. Kärpäsestä tullut Härkänen. Ja Jääkarhu on taas tulen ja jään välissä.

Pikku Pomoni on ylpeä siitä, että ei riitele kenenkään kanssa. Jaahas, no ei tietysti tarvitsekaan, jos tällaisesta pikkuasiastakin ensimmäinen toimi on hallituksen koolle kutsuminen ja asioiden selvittelyn siirtäminen toisille. Ja se, mitä itse sain niskaani ei ollut riitaa, ei. Eihän riitaa ole se, että toinen esittää mielipiteensä kuuntelematta toista ja hyväksymättä toisen mielipiteitä. Vain ja ainoastaan hänen mielipiteensä on oikea. Riitaa ei myöskään voinut tulla, koska en lähtenyt itse siihen mukaan, vaan kuuntelin Jääkuningattaren tyyneydellä koko liturgian, levitin hymyn naamalleni ja rauhallisesti sanoin, että viisainta on kuitenkin istua kaikki saman pöydän ääreen ja sopia asiat, niinkuin ne pitääkin sopia. Pikku Pomoni oli kuin tämä pikkujuttu olisi kuin maailman kaatava pläjäys ja Suuren Suuri Ongelma, kuten hän itse asian esitti. Minä olisin voinut suoralta kädeltä luetella kymmenen eri asiaa, jotka näkisin suurempana ongelmana.

Luulen, että kyseinen henkilö on luonteeltaan sellainen, joka haluaa sanoa asiaan kuin asiaan viimeisen sanan. Tulen hänen kanssaan todella hyvin toimeen, myöskin tämän epämukavan episodin jälkeen, mutta viimeaikoina olen kiinnittänyt huomiota juuri siihen, että hän siirtelee toisten järjestämiä asioita uudelleen, tekee tietyt imagolliset asiat normaalikäytännöstä poiketen, vaikka muut teemme aina samalla tavalla, ja sanoo jonkun huomautettua asiasta, että voihan nyt hänen juttunsa olla vähän eritavalla, ja muut saavat elää sen mukaan. Hän myös tietää kaiken kaikesta ja kommentoi aivan joka asiaa, myös sellaisia, jotka eivät hänelle kuuluisi. Ymmärrän, että hänen toimenkuvassaan tarvitaan juuri kyseisenlaista persoonallisuutta asiakkaiden kanssa toimiessa, mutta meitä työkavereita voisi kyllä kohdella vähän silkkisemmin hanskoin. Kompromisseja teemme me muutkin.

Olin ärsyyntynyt. Olin todella ärsyyntynyt pitkästä aikaa. Osittain siitä syystä, että vaikka Iso Pomomme olikin minulle sanonut, että olisin nyt oma pomoni, niin Pikku Pomo ei näytä asiaa hyväksyvän. Toki teen työtä hänen projektissaan, mutta kyseistä projektia ei olisi edes olemassa, jos minä en olisi täällä. Toisekseen, olen pääasiallisesti palkattu Yläkertaan, vaikka mieluummin Alakerrassa työni itsekin tekisin, ja yläkertalaisilla taitaa valitettavasti olla jonkinlainen etusija aikataulutukselleni. Tekisi mieli pestä käteni koko jutusta ja antaa molempien puolien riidellä kohtalostani keskenään ja olla puuttumatta asiaan sanallakaan, ennenkuin ovat päättäneet, kuka käskee ja mistä kana pissii. Toisaalta voin näyttää myös närhen munat ja sen, mitä on joutua tekemisiin skandinaavisen, itsenäisen naisen kanssa, joka ei purematta niele mitään. Naisen, joka on käynyt melkoisen itsenäisyystaistelun viime kuukausien aikana.

Taidan päätyä jälkimmäiseen. Kuitenkin oikeasti riitelemättä ja pakottamalla kaikki pyöreän pöydän ääreen ja olemaan puhumatta potaskaa toisistaan selän takana. Päätökset tehdään yhdessä, ei yhden ainoan henkilön toimesta. Ja minulla on myös sanani sanottavana, melkoisen suurikin niissä asioissa, jotka koskevat minua. Niih.

Töiden jälkeen oli pakko päästä liikenteeseen.

Tein normaalin kävelylenkkini kantakaupungin ympäri, vaikka tänään ei ollut kävelyn lempisäästäni, vesisateesta tietoakaan. Selkä tuli silti märäksi ja veikkaisin, että syynä oli kumma keltaianen pallo, joka taivaalta möllöttää. Tiedä sitten, mikä se on.

Vaikka ei ollutkaan ajattelulleni suotuisin ilma, niin sain kuitenkin vähän purettua kiukkuani ja ärsyyntymistäni tien päällä.

Duff  beer for me and Duff beer for you...
Kotia lähestyessä tuli jano ja kun muistin, että tänään pelattaisiin myös lätkää jossakin päin maailmaa, niin ostin vähän pelievästä mukaani. Päätöstä helpotti erään baarin ständissä ollut mietelause: "Egal, wie dicht du bist, Goethe war Dichter". Eli ihan hyvässä seurassa sitä oltaisiin.

Täältä juustomaasta kaksijakoisesti puolueellisesti katsottuna kisat ovatkin olleet melkoinen yllätys. Tässä kohta alkaa jo miettimään sitäkin vaihtoehtoa, että loppupelissä pelaavat Sveitsi ja Suomi. Jos nimittäin Suomi parantaisi vähän peliotettaan. Krrhhhmmmm.... Lupasin jo jollakin heikolla hetkelläni, että ryntään tuossa tapauksessa katsomaan tavoistani poiketen pelin paikalliseen Pubiin, jossa erään suomalaisen avustuksella näkyy Suomen pelit ja muutama maamies onkin jo paikalla käväissyt. Omaan lätkähistoriaani kuuluu nuoruuden KalPan ja silloisen Neuvostoliiton (ja Suomen tietty) joukkueiden fanaattinen fanitus ja melkoinen kiekkohistoria on jäänyt selkärankaan. Viimeisinä vuosina tilalla on ollut jotakin aivan muuta, mutta tämän vuoden kisa-asettelu on saanut vanhoja tunteita heräämään. Niinkuin viimeisen vuoden tapahtumat muutenkin. Kumpi lienee suurempi syy, mää tiijä ja mää tiijä, mikä on lopputulos koko sopasta. Ripuli, jota olen tännekin suoltanut?

Tämä puari on kahden kirjaimen päässä siitä,
että uskaltaako edes mennä sisään
Tyttö on ottanut Venetsiasta tulomme jälkeen melkoisen kasvupyrähdyksen.

Seinällä olleet pikkukoirien ja pikkukissojen kuvat ovat vaihtuneet Black Veil Bridesin fanikuviin, pyytää isältään kyseisen bändin fanipaitaa, soittaa rääkymistä volyymit täysillä, leikkasi itselleen sivusiilin ja maalaa silmiensä ympärille mustat kajal-reunat sekä viilteli ja raspasi farkkunsa.

Tässä sitten äityli, jolla oli samanikäisenä kirkuvanpunainen kokosiili, mölytoosassa soi Hassisen Kone, Pelle Miljoona, Maukka Perusjätkä, The Clash ja The Police, jolla oli klooratut pillifarkut, maiharit jalassa, kahdet reiät korvissa, lautasella kasvisruokaa ja asenne kokolailla kohdallaa yrittää miettiä, miten saisi tyttärelle taottua päähän, että ei tuolleen, ei tälleen ja yritäs nyt tyttökulta ajatella vähän miltä näytät ja mitä teet. Ei siitä niiiiiin hirveän kauan ole ja muistan varsin hyvin, miten kaikki meni ja mitä seuraavaksi on odotettavissa. Kohta tyttö tuo näytille poikakaverin, joka ei missään nimessä sovi meidän muotteihin. Luultavasti fiininaamainen, löysä hirviö joka haisee testosteronille ja pierulle. Joo. Aivan varmasti sillä on myös mopo tai soittaa jossakin ihme bändissä, jonka tyypit näyttävät ihan hirveiltä ja kamalilta.

Niin se lapsi kasvaa ja nämä pyrähdykset tulevat aina ihan puun takaa ja odottamatta, vaikka niitä joka tapauksessa odottaakin.

Paikalliset manskut ovat saapuneet kaupan hyllylle.
Skumppa jäi ostamatta, vaikka kädessä jo olikin, kun
sattui tuo Duffi silmään.
Sitkeän Sissin blogista löytyi muuten pari Väestöliiton julkaisemaa kirjettä Petetylle ja Pettäjälle. Teksti kuulosti monella tapaa tutulle. Siitäkin huolimatta, että Väestöliiton kirjeissä oletuksena oli se, että pariskunta jatkaa elämäänsä yhdessä eteenpäin.

Sinulle, jonka puoliso on ollut uskoton
Sinulle, joka on ollut uskoton

Ei kommentteja: