perjantai 10. toukokuuta 2013

Viimeinen rypistys

Jos jonkun henkilön tekemiset alkavat ärsyttää enemmän kuin laki sallii, kannattaa katsoa peiliin.

Huonosti nukutun ja tiukkojen ajatusten parissa vietetyn yön jälkeen en ollut aamulla ihan parhaimmalla tuulellani. Ärsytti väsymykseni, unenpuutteeni, aikainen herätys, nälkä, kofeiinittomuus ja eniten se, että olen päästänyt itseni ärsyyntymään jonkun toisen tekemisistä. Katsoin siis peiliin, näin väsyneen ja pandasilmäisen, avaruusoliolta mistuttavan ihmisen kuvatuksen, jolla oli otsa rypyssä. Ärsytti mennä töihin, vaikka tiesin, että Pikku Pomo ei olisi tänään paikalla. Ärsytti se, että en tiennyt, mitä asialle pitäisi tehdä. Ärsytti se, että ärsyttää.

Pikku Pomoni helpotti ratkaisua osaltani asialle lähettämällä aamupäivän aikana koko työporukallemme, hallitusten puheenjohtajille sekä Yläkerran kollegoilleen rikinkatkuisen sähköpostin, jossa haukkui kollegansa maanrakoon ja väitti näiden toimineen oman tahtonsa mukaan, kuuntelematta häntä ollenkaan. Oli sekoittanut kiukkupäissään yhden olennaisen asian, nimittäin sen, että oli ratkaisevassa neuvottelussa itsekin mukana. Tämä sai kollegat näyttämään ääliöiltä ja varsinkin tilanteessa, jossa eivät pääse suoraan puolustautumaan. Toinen kun sattuu olevan lomalla ja toinen sairauslomalla.

Ratkaisuni kypsyi juuri silloin, sillä työpaikkamme Ammattiauttaja sattui olemaan juuri kyseisellä hetkellä, kun maili lävähti postilaatikkooni, paikalla. Näytin mailin hänelle ja kerroin asian laidan niinkuin itse sen olin paikalla olleena ja neuvottelussa mukana olleena nähnyt ja kuullut. Ammattiauttaja näytti totiselle. Totinenhan Ammattiauttaja on aina, mutta oli nyt vakavan totinen. Ei ollut ollenkaan mielissään. Työpaikallemmekin on juuri saatu jonkinmoinen tasapaino aikaan, ja kenelläkään ei ole ollut kränää keskenään ja asiat ovat hoituneet rypistelemättä. Eihän nokankoputtamisia ole toki vielä nytkään oman toimipisteen välisillä henkilöillä, mutta Ammattiauttaja fiksuna tietää, että tämä saattaa vaikuttaa ilmapiiriimme, sillä vastapelaaja(ni) näyttää ampuvan nyt pienillä, mutta erittäin kirpeillä panoksilla. Ammattiauttaja oli sen näköinen, että voi ei, nytkö se taas alkaa.

Avauduin vielä päivän mittaan toisellekin henkilölle. Sille, jonka tiedän ymmärtävän minua täydellisesti. Sille, joka tietää, miten ajatukseni toimii, ja miten prosessoin erilaisia tilanteita. Nimittäin tulevalle entiselle miehelleni. Keskustalu hänen kanssaan oli virkistävä ja vaikka hän oli parista yksityiskohdasta tilanteen selvittämiseksi eri mieltä, niin sain ajatuksiani ehkä pienenpieneen järjestykseen.

En anna maailmani kaatua tähän. Minua ei syytetä mistään, vaikka riita koskeekin minua ja aion pitää silmäni ja korvani auki ja puuttua asiaan vasta, jos oma tulevaisuuteni on vaakalaudalla ja jos mustamaalaus alkaa kohdistua myös minuun. Olen satavarma, että näin on parasta. Tämä riita ja erimielisyys ei ole minua varten, jotan päästän siitä kunniallisesti irti. En aio hypätä mukaan kärvistelyyn ja tilanteen kiristämiseen entisestään vain siksi, että minut yritetään väkisin vetää mukaan. Jos en riitele mieheni kanssa tilanteessa, joka on moninkertainen stressitekijä tähän pieneen eripuraan verrattuna, niin miksi riitelisin tästä asiasta.

Vaikka - myönnetään kyllä - että sanallisen arkkuni meinasin kyllä enemmänkin avata.

Asia käsitelty. Zürich kiittää, kumartaa ja hiljenee katsomaan, kun Suomi voittaa Venäjän kiekossa rankkarikisan jälkeen 3-2.

Näin olen lyönyt vetoa.


1 kommentti:

Jääkarhu kirjoitti...

Kettu. Ajatusvirrassa oli pieni fiba. Suomihan voitti ilman rankkikisaa.