sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Kafkan lapanen... eiku mopo... eiku moottoripyörä

Oletteko ennen nähneet Jääkarhun keitettyjä aivoja? :)

Tuolla pari kuukautta sitten sain elämääni kaikenlaisia kerteitä, ja eräs lukijan kommentoi päivän tapahtumini, että alkaa olla jo varsin kafkamaista koko touhu. Vastasin siihen kokonaisen tarinan verran, että kafkaton elämä ei minulta onnistu, vaikka kuinka yrittäisin. Olen Kafkan kanssa henkisesti naimisissa.

Myös tänään, pyhän sunnuntain kunnaksi sain järjestettyä itseni tilanteeseen, joka sai taas miettimään sitä, miten joillekin annetaan kaikki lähestulkoon yrittämättä - tai no siltä näyttää - mutta toiset kulkevat pisteestä a pisteeseen b käyttäen kaikki aakkoset sillä välillä. 

Näpräilin eilisen päivän ja tämän aamun Apéro-pöperöitä erääseen tapahtumaan, jossa myös mieheni olisi työkaverinani, sekä Alfa pyörimässä jaloissa.

Yleensä Alfa on käynyt näinä päivinä moikkaamassa minua keittiössä ja kysymässä, onko kaikki ok. Ymmärrettävistä syistä tänään ei näin käynyt. Sen sijaan hän pyöriskeli tapahtumassa uuden tyttöystävänsä kanssa. Tämä näytti olevan heidän ensimmäinen virallinen yhteinen "edustuksensa". Olin pudottaa slmät päästäni, kun näin Tyttöystävän. Olen tottunut siihen, että hän on vakavanoloinen, pukeutuu värittömästi, näyttää vähän harmaalle hiirulaiselle ja sille, että voisi purskahtaa itkuun hetkellä millä hyvänsä. Tänään hänellä oli muotoon leikatut, värjätyt, laitetut hiukset (värisävy samantyylinen blondiraitainen kuin minulla!!!), meikkilaukkukn oli aamulla löytynyt jostakin kylpyhuoneen nurkasta, vaatteet olivat hiirulaistyylistä poikkeavat: kiiltävää silkkiä ja helmetkin kaulassa, ja hän kieriskeli silmäätekevien (lue: työpaikkamme hellituksen) ympärillä hymyillen, melistellen ja keikistellen.

Ette arvaa, ketä otti päähän ja aika mahtavasti! Kuka oli myrtsinä? Kenelle ei aurinko paistanut, vaikka se porotti suoraan ulkona olevalle Apéro-pisteelleeme yli 30-asteen hellettä luoden ja alkoi keittämään pääni lisäksi myös useamman tunnin näpräämiäni pikkupurtavia. Ihastuneen naisen tuntomerkit, ilman muuta. Molemmissa tapauksissa. Tarjoilupuolella puolestaan myös pettyneen naisen, mutta onneksi osaan jo peittää pettymykseni miljoonan dollarin hymyn taakse, miettien sitä, että tilanne oli kuin suoraan Bridget Jonesin elokuvasta: minä kuin Bridget, itsensä verbaalisesti ja tilannekoomisesti nolaava, rakkaudennälkäinen rämäpää ja Tyttöystävä kuin Natasha, viileä ja tyylikäs sosiaalisen ympärstön hyväksymä Alfalle sopiva vaimoehdokas. 

Ajattelin: kuole! Mutta eipä kuollut. Vieläkään ei näköjään pysty eliminoimaan ketään pelkän ajatuksen voimalla. Vai eivätkö aivoni olleetkaan tarpeeksi terävät pitkän iltatyön ja aikaisen aamuherätyksen vuoksi? Olisiko tarvittu järeämpiä aseita, kuin tylsistynyt pääkoppani? Vai olisiko pitänyt poistaa se alumiinifolio pipostani? 

No mutta sitten, kun tilanne ei jäänytkään tähän. Mieheni toi nimittäin mukanaan juhlaan Kossisen pojan. Vähän ujohkon, mutta toisaalta lievästi ylivilkkautta osoittavan, omaa tytärtämme pari vuotta nuoremman pikkupojan, joka välillä auttoi tarjoilussa ja lasien ja roskien siivoamisessa, välillä istui pöydän alla potkittavanani ja välillä leikki roskapihdeillä nostellen laseja niillä niin, että piti jo kieltää.

Juurikn näin. Kafka olisi varnaan kääntyllyt kyljeltä toiselle levottomana haudassaan, jos paikalla olisi ollut vielä Kossinen itse. Toki sekin päivä koittaa velä.

Teki mieli vetää sellaiset pienet, seitinohuet, ranskalaistyyliset iltapäiväkännit, mutta jätin tällä kerralla välin. Jääköön odottamaan Prnsessan vierailua viikon päästä ;)

6 kommenttia:

Puolis kirjoitti...

PÄiväkänneistä ei yleensä seuraa MITÄÄN hyvää, varsinkin jos ne tempaisee ketutukseen... Trust me, tuoreessa muistissa on

Jääkarhu kirjoitti...

Joo, taisinkin käydä lukemassa tarinan. Toki tuommoinen ip-känni voi olla hyvinkin virkstävää, kun muistaa pitää sen nimenomaan tuollaisena seitinohuena. Ja ketutukseen en kyllä suosittele kännä edes perjantai-iltana... Nimimerkillä "kokemuksen karvanen rintaään"

Puolis kirjoitti...

En taida tuntea käsitettä "seitinohut". Eilinen taisi olla "märän villaviltin raskas". Joo, luulen niin.

Ehkä mäkin joskus opin

Jääkarhu kirjoitti...

Sinä seitinohuessa sanonnan mukaan vähän vaan nuuhkitaan pro secco- tai viinilasin reunoja...

Puolis kirjoitti...

Herran jestas mitä tuhlausta!

Jääkarhu kirjoitti...

Alkoholin väärinkäyttöä.