maanantai 10. kesäkuuta 2013

Platon lapanen, jossa mopo oli (liian) tiukasti kiinni

Näillä kivillä istuminen ei satu kankkuun
Se sitten tuli tehtyä pikavisiitti Suomeen. Nimittäin sinne jo odottamaani Yliopiston pääsykokeeseen. Ihan vaan kahden yön pikareissu, johon sai mahdutettua kyllä viiden tunnin pääsykoerutistuksen lisäksi hiustenleikkuuta, kaverin treffaamista, kaljaa Roskiksessa -mitäpä tuota shampanjaksi Glossa kaunistelemaan, kun se ei sitä ollut, vaikka ihan LifeStylen nimissä tekisi mieli tehdäkin ja laittaa joku hieno shamppiskuva kehiin - ja rakkojen hankkimista kantapäähän helteisessä Helsingissä.

Ennen lähtöäni olin edellisenä iltana erehtynyt tutkimaan edellisten vuosien pääsykoekysymyksiä ja saanut pienen paniikkikohtauksen. Vaikka olin Platonini opiskellut siedettävän hyvin useampaan otteeseen ja muistiinpanoja kirjaillen pääkohdista, sekä tiivistäen koko Valtio-opuksen Platonin Lapaseen iskunkestävään pakettiin, niin kysymykset saivat niskakarvani nousemaan pystyyn: pikkuasioiden viilaamista! Olen parhaimmillani suurissa kokonaisuuksissa ja luulen, että pystyisin referoimaan koko kirjan siedettävän hyvin, mutta kun kysymysten laatu näytti tällaiselle: Platon sanoo Valtion neljännessä kirjassa niin ja näin. Mitä hän sillä tarkoittaa ja mikä merkitys sillä on kyseisen kappaleen jälkeiseen dialogiin... Siis jotain näinpoispäinjasilleen. Mistä hel... ihmeestä voin tietää, mikä lukuisista dialogeista tulee juuri tuon kyseisen toteaman jälkeen? No, ehkä joku tietää. Fiksu selviää aina ja kokemuksen syvällä ja karvaisella rintaäänellä olen ennekin kokeita selvittänyt. Kirjoituskynästäni ei ole koskaan loppunut lyijy tai muste kesken.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että kolmesta kysymyksestä, jotka periaatteessa tulisi selvittää lähes virheittä, kaksi meni ihan siedettävän hyvin, mutta kolmas vastaus oli ahdettu sinne hemmetin lapaseen niin tiukkaan, ettei se tullut kuin osittain ulos. Ilmeisesti juuri näillä nippelitiedoilla karsitaan jyvät akanoista, mutta omapahan oli tyhmyyteni, kun en valinnut mitään helpommin sisäänpäästävää yliopistoa pääsykokeeni tekopaikaksi. Täkäläinen yliopisto kun olisi hyväksynyt minkä tahansa suomalaisen yliopiston hyväksynnän, mutta jotenkin olin tekemässä asiaa niin tosisssani, että en edes harkinnut mitään muuta vaihtoehtoa. Ehkä alitajunnassani oli siinä vaiheessa vielä paluu syystä tai toisesta takaisin, vaikka jalansijani olenkin täällä jo löytänyt. Ja silloinhan en minnekään Rovaniemelle aikoisi, vaan ihan Stadiin ja mieluiten Kallioon.

Kolme viimeistä lentoani Star Alliancen yhtiöillä eivät ole menneet aivan nappiin, vaan kadonneita ja matkalle jääneitä tavaroita on etsitty ja odotettu molemmissa maissa. Niinpä sitten päätinkin tällä kerralla lentää pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa. Eihän tällainen reipas tyttönen paljon varavaatetta matkalleen tarvitse ja hotelli tarjoaa pesuvehkeet. Mutta Sassipa uskalsi sössiä tämänkin matkan ilmeisesti juuri siitä faktasta suivaantuneena, että ei ollut osaltani ruumassa mitään matkalle kadotettavaa. Sassi päätti reitittää lentoni uudelleen noin tunti ennen Helsingistä lähtöä ja ilmoittaa siitä sähköpostilla.

Jaa, no ihan ok, sillä olin kotimaisemissa puolisen tuntia aikaisemmin, kuin alkuperäisen reitityksen mukainen lento olisi tullut. Mutta miten olisi käynyt, jos minulla ei olisi ollut älypuhelinta, jolla pystyin surfaamaan sähköpostiini lentoasemalla? Jouduin nimittäin ottamaan itse yhteyttä palvelutiskille, sillä minua ei edes kuulutettu: "Matkustaja Jääkarhu, ottakaa pikaisesti yhteyttä lähtöportille se ja se!"

Onhan tuo nyt sinänsä melko vähäpätöinen tieto, että pitää noustakin muutama minuutti myöhemmin lähtevään koneeseen. Varsinkin kun check-in oli tehty jo aikoja sitten alkuperäiseen koneeseen ja istua nökötin jo lähtöportin tuntumassa odottaen sisäänpääsyä... Kone kuin kone, ihan sama. Määränpääkin kun oli sama, vain vaihtokenttä oli muuttunut toiseksi, mutta sekin vielä Skandinaviassa. Joten eivät nähneet tarpeelliseksi ilmoittaa henkilökohtaisemmin.

Olisiko seuraavalla kerralla sittenkin parempi ottaa jotakin pientä, tarpeetonta kadotettavaa sinne ruumaan, ettei tarvitse alkaa pelailemaan muilla pelinappuloilla lennon epäonnistumiseksi?

Kampin ostoshelvetin kappeli
Perjantaina kärsin sitten jonkinlaisesta Jet Lagista, kun visiittini oli ollut melko tiivistahtinen ja kotiin tultuani kävimme vielä pidemmän kaavan keskusteun mieheni kanssa koskien tulevaa lakimiehen tapaamista. Töihin pakkauduin kuitenkin ihan normipäivän aikaan ja kaikeksi onneksi olin hoitanut viikon työt hanskaan jo maanantaina ja tiistaina, joten aivokoppaa ei tarvinnut sen suuremmin rasittaa.

Iltapäivän lähestyessä alkoi särkemään päätä ja lakimiehen tapaaminen oli niiltä osin täyttä tuskaa, vaikka itseasiassa kaikki meni hyvin ja sopimustemme mukaisesti. Käytämme samaa lakimiestä, joka oli kuitenkin varmuuden varoille kutsunut myös kollegansa paikalle, jos emme jostakin asiasta pääsisikään sopimukseen ja tarvitsisimme myös toisen edustajan. Mitään hämminkiä ei kuitenkaan tullut ja olimme yhtä mieltä asioista, jotka kirjataan sopimukseemme: elatusmaksujen laskeminen, vakuutukset, lapsen jääminen luokseni, tapaamisoikeus joka toinen viikonloppu ja lounaalla tiistaista perjantaihin, kolme viikkoa loma-ajasta, minun jääminen asuntoomme, eäkekassan puolittaminen.

Tuo viimeinenhän on paikallinen erikoisuus siitä syystä, että perinteisesti täällä on perheen äiti ollut kotona siihen asti, kun lapsista nuorin täyttää 16-vuotta. Siihen asti ei äidin edes edellytetä menevän ainakaan täysiaikaisesti töihin, mutta mies tienaa sen verran, että elättää koko perheen. Tuona aikana vaimon eläkekassa ei tietenkään kartu mitenkään. Näinpä sitten on säädetty laki, että erotessa miehen kerryttämästä kassasta puolet siirretään suoraan vaimon kassaan, jotta tämä ei jäisi seisomaan eläkepäiviään odotellessaan aivan tyhjän päälle.

Erikoista tapauksessamme on se, että joudun hankkimaan eläketiedot eroa varten myös Suomesta. Tämän pienen yksityiskohdan sitten haluankin nähdä omin silmin: miten ihmeessä ne aikovat saada Suomesta, huomio: Kelalta, mieheni säästämän eläkkeen ja antaa siitä puolet minulle? Suomessahan kun systeemi ei taida toimia aivan samalla tavalla.

Mutta aina sopii yrittää. Vaikka en haluaisikaan heittää ketään viatonta Kelan luolaan...

2 kommenttia:

Emmi kirjoitti...

Itse asiassa tuo työeläkeote on aika helppo saada Suomesta. Jos teillä on vielä pankkitilit ja -tunnukset Suomessa, se on erityisen helppoa, mutta eiköhän sen otteen tilaaminen sähköpostillakin onnistu. Miten se sitten vertautuu sveitsiläiseen järjestelmään, onkin ihan toisenkainen asia. Kela ei nimestään huolimatta asiaa taida hoitaa.

http://www.tyoelake.fi/fi/uutiset/2013/Sivut/Tarkista-työeläkeote-säännöllisesti.aspx

Emmi

Jääkarhu kirjoitti...

Juuri näin, Emmi. Tuo ote tulee kerran vuodessa automaattisestikin, mutta ongelmana tulee olemaan se, että saamme paikallisen tuomioistuimen ymmärtämään sen asian, että kertynyttä eläkettä ei ole mahdollista ottaa ulos ja jakaa, niinkuin Sveitsissä avioerossa tehdään.

Päädyimme mieheni kanssa sellaiseen ratkaisuun, että kerromme lakimiehellemme asian niinkuin se on (ja että taisimme ymmärtää asian neuvottelussamme väärin), eli Suomessa on vain ns. työeläke/kansaneläke/yrittäjäeläke, joka on myös täällä ja jota ei jaeta. Prive-eläkevakuutuksia meillä ei Suomessa puolestaan ollut.

Saa nähdä, meneekö läpi.