perjantai 12. heinäkuuta 2013

Munkki se on Berliinin munkkikin...

...ja loma se on viikonkin loma, sanoi entinen rouva kun laks!

Eilen tuli tasmalleen vuosi siita, kun pelonsekaisin tuntein ja odotuksin virallisesti muutin Sveitsiin. Romahdus tapahtui pari paivaa myohemmin, ja sehan onkin jo historiaa, jonka voi taalta lukea, jos tahtoo. Ei ole kuitenkaan pakko, jos ei halua.

Jalleen kerran kohtalo leikki kanssani. Tama viikko on kesan ainoa, jolloin voin pitaa hieman lomaa. Ja lomallelahtopaiva juuri se sama, kuin muuttopaivani vuosi sitten. Aivan samoin, kuin Venetsian reissuni sattui haapaivakseni. Hmm. Talleen kun niputta asioita, on helpompi muistaa, ja ei ole sataa eri paivamaaraa sisaisessa kalenterissa huolehdittavaksi.

Ja hei, mita sita lomaa kotinurkissa viettamaan. Varsinkin, kun Pikkukarhu lahtee viikoksi rippileirille Ranskaan ja tuleva melkein-eksa on paikalla hoitamassa Katti Matikaisia, voi surutta istahtaa lentokoneeseen ja lentaa vaikka.... no, Berliiniin.

Lento sujui Air Berlinilla sutjakasti, laukkukin tuli perille, taksitolpalla ei ollut jonoa ja kyytikin maksoi alle 20 Eukkoa. Hotelli, jonka varasin e-bookersin kautta on siisti, henkilokunta ystavallista, vaikka puhuukin ihan outoa kielta, ja mika parasta, illalla vahan kierellessani kaupunki tuntuu minun paikalle.

Saa nahda, miten rouvan kay sitten, kun lahtee kiertamaan miljoonakaupungin katuja oltuaan niin kauan vahan pienemmissa ympyroissa. Ainakin kadut tuntuvat tajuttoman leveille, autoja on paljon ja valimatkat kartalla nayttavat pienille, mutta ovat melkoiset. Tahan optiseen harhaan olen haksahtanut ennekin ja luultavasti myos tana iltana rakot jaloissani mietin, etta kavipa taas klasssesti.

Berliinissa on jonkun tiedon mukaan 180 taysin vegaanista ravintolaa. Nyt olisi tarvetta ainakin yhdelle, joten kengat jalkaan ja baanalle.

Voisihan sitakin vahan juhlistaa, etta ilmoitettuani tyopaikkani hallitukselle, etta olen kaytettavissa jatkossakin Sihteeri Napsan pallilla, he ovat eilisessa kokouksessa paattaneet, etta paikkalleni ei etsita ketaan muuta. Eli todistetuksi tuli jalleen yksi vanha viidakon sanonta: Kuulopuheet aiheuttavat Luulotautia. Alfan Nainen ei ole karkkymassa paikalleni.

Skool sille!


Ei kommentteja: