keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Se mikä ei tapa, se vain yhä edelleenkin ketuttaa

Zürichiä kaune... kauheimmillaan kauniina kesäpäivänä
No onneksi ei tarvinnut pähkäillä tämän asian kanssa sitten yhtään pidempään.

Tänään tuli kirje Helsingin Yliopistolta. Kuten olin jo pääsykokeen jälkeen vähän arvellutkin, koe ei mennyt tarpeeksi hyvin. Jäi puuttumaan 7 pojoa alimmasta sisäänpääsyyn oikeuttavasta pojomäärästä ja jäin varasijalle. Ihan kuin olisin ollut tässä tilanteessa ennenkin.

Nyt voin sitten huokaista helpotuksesta, että ei enää tarvitse kiertää sveitsiläisen byrokratian myllyssä, varsinkin kun se on törmäyslinjalla toisen byrokratian unelmamaan, eli Suomen kanssa, Ei tarvitse näillä näkymin ottaa yhtään kopiota mistään, paitsi jos nyt päivittäin töissä muutaman ihan näön vuoksi koneesta ulostaisi, ja ajatus siitä, miten tulisin opiskeluni ajan rahallisesti pärjäämään, saa uutta perspektiiviä. Enää ei tarvitse säästää pahan opiskelijapäivän varalle, vaan voin käydä vaikka ostamassa vielä yhden Desigualin paidan ilman huonoa omaatuntoa. Voin samalla myös ilmoittaa molemmille pomoilleni, että olen töissä sitten käytettävissä vaikka täysipäises... siis täysipäiväisestikin, jos on tarve. Täysipäisyyttä ei taida uskalla mennä lupaamaan.

Tietyllä tavalla olen pettynyt, mutta toisaalta myös... helpottunut. Tottakai olisin halunnut opiskelemaan, mutta onhan minulla vielä käytössä, jos oikein kovasti haluan kuluttaa persauksiani penkissä istuen ja opiskellen, avoimen yliopiston etäopinnot. Eikuta vaan käyn tenttimässä Suomessa aika ajoin ja opiskelen täällä. Mutta katotaan nyt, kun on saatu kesähelteet niskasta painamasta ja ajatus pehmenneissä aivoissa selkeämmäksi.

Niin tottakai voisin suorittaa elokuussa täällä myös sen Ergänzungsprüfungin, eli suullisesti tentittävän pienimuotoisen Yo-kokeen. Vähän olen kuitenkin sitä mieltä, että taidan jättää tämän asian nyt tähän. Katsotaan, mitä Baselin Yliopisto vastaa, kun ilmoitan heille tämän ilosanoman.

Kaiken tämän kunniaksi allekirjoitin tänään myös avioerosopimuksen. Neljänä kappaleena.

Jos nyt vanhat merkit paikkansa pitävät, niin todennäköisesti, ennenkuin tuomari lyö leimansa paperiin, meidän pitää hommata Suomesta muutama liite, käännättää ne virallisella kääntäjällä, leimauttaa sekä alkuperäiset, että käännökset notaarilla, ottaa notaarin leimaamista alkuperäisistä ja alkuperäisistä käännöksista notaarin leimaamat kopiot ja liittää ne neljänä kappaleena sopimukseen. Varmaan sekin pitää ensin kopioida vielä tuplaksi.

Lyödäänkö vetoa?

4 kommenttia:

Puolis kirjoitti...

No hööööööööh :(

Jääkarhu kirjoitti...

No eihän tämä mitenkään puun takaa tullut...

Eniten tilanteessa varmaan ketuttaa se, että nyt tunnen itseni tyhmäksi ja noloksi, koska petin kaikkien niiden luottamuksen, jotka olivat ihan varmoja siitä, että tottakai pääsen sisään.

Mut nyt keskityn kokkailuun, kirjoittamiseen ja saksan opiskeluun!

Riski Rouva kirjoitti...

Kuule, samanlaisia luottamuksenpettämismöllötyksiä minäkin välillä poden, mutta sitten (ainakin toisinaan) muistan, etten ole tilivelvollinen elämästäni kenellekään ulkopuoliselle. Tsemppiä ja kokkaile, kirjoita ja opiskele saksaa.. Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta! :)

Jääkarhu kirjoitti...

Ainakin toissa olivat tyytyvaisia, kun ilmoitin, etta olen kaytettavissa kokopaivaisesti, eli jotakin hyvaakin tasta nayttaa sitten poikivan :)