lauantai 13. heinäkuuta 2013

Tag Eins: Ich bin ein(e) Berliner(in)

Olin 20 vuotta sitten kesatoissa Ahvenanmaalla ja meilla oli Hotellissa toissa kokkina tyyppi, joka oli aikaisemmin ollut Ulkoministerion palveluksessa ja tehnyt kokintoita eri puolilla maailmaa. Han kertoili erilaisista paikoista tarinaa ja ehdotteli meille kaikille jotakin paikkaa, minne meidan pitaisi ehdottomasti menna. Minun henkinen paikkani olisi hanen sanojensa mukaan kuulema Berliini, ja etta tulisin viihtymaan siella vallan mainiosti.

Nyt kruisattuani yhden paivan taytyy sanoa, etta tyyppi oli oikeassa. Tama on niin minun paikkani. En olisi uskonut, etta ajatellessani sopivaa asuinpaikkaa - ei siis pelkastaan vierailupaikkaa - joku voisi menna Tokion ja Tampereen ohi. Berliini taisi nain tehda.

Hotellini on lahella legendaarista Tiergartenia ja kyseisessa puistossa voisi kavella vaikka koko paivan. Tai useammankin. Puistosta tuli mieleen Yoyogi-puisto Tokiosta tai Kensington Park Lontoosta ja jos olisin kaynyt New Yorkissa, vetaisin varmaankin Central Parkin tahan samaan nippuun.

Puiston keskella on Siegessaule, kuuluisa liikenneympyra jumalattoman suurine patsaineen, josta lahtee mielettoman leveat tiet jokasuuntaan. Kyseiset tiethan on rakennettu nimenomaan paraateja varten ja kappaillessani pitkin Strasse des 17. Junia pitkin kohti Brandenburger Toria nain sieluni silmilla toisen maailmansodan aikaisia tapahtumia, vaikka enhan mina niita oikeasti tuolloin ollut nakemassa. Sen verran useamman filkan tuosta ajasta olen kuitenkin katsonut ja tassa kaupungissa historian siivet havisevat todella voimakkaasti kaiken modernin ja hipsteri-lifen lisaksi.

Samanlaisen tunnelman olen tavoittanut kerran aikaisemmin elamassani. Olin tolloin Istanbulissa Topkapin palatsissa ja nain oikeasti silmissani sultaanin haaremeineen ja villisti laukkaavia hevosia palatsin pihalla. Nyt silmissani vilisi nazitankkeja ja korvissani kaikui propagandapuheet.

Berliinissa toisen maailmansodan aikaisia tapahtmia ei peitella. En tieda, onko kysymyksessa yleinen trendi Saksassa, mutta esimerkiksi vieraillessani 90-luvun loppupuolella Munchenin BMW-museossa, jain ihmetelemaan sita, miten BMW-lla ei nayttanyt olevan mitaan kerrottavaa historiastaan vuosien 1939-1945 valilla. Ei sanaakaan, ei yhta ainoaa kuvaa, vaikka kyseisena aikana kyseiselle tehtaalle oli varmasti paljon kayttoa.

No historian vastapainoksi piti sitten kayda tutustumassa viea toiseenkiin legendaariseen paikkaan, eli KaDeWe-tavarataloon ja varsinkin sen 3. kerrokseen, jossa on 2000 neliota pelkkia naisten kenkia ja laukkuja. Paatin talle reissulle lahtiessani, etta kerrankin en ela minibudjetilla, vaan kaytan kerrankin rahaa siihen, mita haluan miettimatta kuluja. Onneksi KaDeWessa ei kuitenkaan kateen tai jalkaan osunut mitaan sellaista, minka olisin ehdottomasti halunnut. Nimittain kun tuotemerkkeina on Escada, Gucci, Chanel ja Luis Vuitton, niin popoillle olisi saattanut kertya ehka kuitenkin vahan liikaa hintaa. Tai pullo kuohuvaa vajaaseen 20000 euron hintaan olisi ollut ehka liian kallis kurkusta alas kitattavaksi.

Iltaa kohti mennessa olin niin integroitunut kaupunkiin, etta useampi henkilo kysyi minulta tieta jonnekin. Tiesin juuri ja juuri, minne olin itse menossa, ja pitikin sannoa: "Es tut mir Leid, ich bin nicht von hier", vaikka olisikin tehnyt mieleni sanoa:

"Ich bin eine Berlinerin!"


4 kommenttia:

Riski Rouva kirjoitti...

Kuulostaa ihanalta! Nauti Berliinistä!

Prinsessa kirjoitti...

No pic didn't happen! :)

Jääkarhu kirjoitti...

Riski Rouva, pakkohan se oli, kun sinne asti oli mennyt :)

Jääkarhu kirjoitti...

Prinsessa, niinpä niin, eihän sitä kukaan ilman kuvia usko. Sitäpaitsi minä missään Berliinissä... ihan vaan naapurikylässä Küsnachtissa Tina Turnerin häissä piipahdin... :)