perjantai 30. elokuuta 2013

Ask.Believe.Recieve.

Kuva: Screenshot Facebookista...
jos joku ei itse huomanut.
Olen nyt parisen yötä pyöriskellyt sängyssäni ja mietiskellyt, miten ihmeessä hoitaisin nyt eteentulleen lähes pattitilanteen mahdollisimman pienin vahingoin - puolin ja toisin.

Viime yönä tulin hiljaa mielessäni siihen tulokseen, että nyt tästä ahdistuksen tunteesta on päästettävä irti ja antaa sen mennä menojaan. Mikä sitten onkin helpommin sanottu, kuin tehty. Monesta muusta asiasta on huomattavasti helpompi päästää irti, kuin tunteesta, joka valtaa mielen täysin, ja johon on oikeastaan ihan oikea syykin.

Kun olin kokenut tuon pienen valaistumisen hetken, vaikka toki minun olisi se pitänyt tietää jo vanhasta kokemuksesta, päädyin jonkinlaiseen ratkaisuun ongelman selvittämiseksi.

Olen nimittäin tehnyt johtoportaalle selväksi jo aikaisemmassa vaiheessa, että haluan jatkaa työpaikassani. Tämän tietäen he halutessaan voivat tarjota paikkaa ihan suoralta kädeltä virallisesti, vaikka se pitäisikin laittaa hakuun. Ihan turha minun on lähteä kiertämään naurettavaa kiertotietä ja tekemään naurettava hakemus siihen työhön, jota jo olen tehnyt pidemän aikaa, ja kaikki ovat jo oppineet tuntemaan tapani (vaikka nimeni ei olekaan Tapani). Ja jos he eivät minua paikalle halua, ei paikkaa edes tarjota. Toki tietysti päätin vähän kysellä ympäriinsä asian tiimoilta. En nyt kuitenkaan ihan täysin vaikenemalla halunnut heittää pyyhkeitä kehään.

Päätin myös, että hyvin suurella todennäköisyydellä haen tuohon monella tapaa houkuttelevaan joogaohjaajakoulutukseen. Vahvistusta päätökseen sain vielä tämänaamuisesta Vinyasa-tunnista, joka teki niin kutaa kuin olla ja voi. Se voisi olla niin tulevaisuuden urakehitysvaihtoehtoni kuin olla ja voi.

Kun olin sitten tehnyt näitä melkoisen suuntaa-antavia päätöksiä ihan ítse, vaikka jokin aikaa sitten esittelemääni kirjaa "Das Shaolin Prinzip" en ole vielä sen syvällisemmin ennättänyt tutkimaan, sain hieman iloisempia uutisia aaupäivän aikana. TulevaExäni oli eilen lobbaillut hieman puolestani, ja oli saanut selville sen, että paikkaan tullaan hakemaan pääkonttorista 60% työaikaa ja siihen sitten tietysti 60% työaikaa tekevä sihteerikkö. Koska olen palkattuna jo 60%, olisi  työaikani 120%, mikä ei olisi laillisuuden ja missään muussakaan nimessä mahdollista. Kun muistaa sen, että näissä maisemissa tuo 100% viikottainen työaika on alasta riippuen 40-42 tuntia, ei Suomen 37pistejotakin, niin minunkaan sielunmaisemani tai maallisen mammonan kaipuuni ei pystyisi tuohon yli sataan prosenttiin. Mieluumin vaikka tuo 60.

Mutta. Tällä kerralla sain kannatusta yllättävältä taholta: koska Iso Pomo oikeastaan haluaisikin - epäilystäni huolimatta - pitää minut paikallani, oli Alfa ehdottanut sellaista, että minut palkattaisiin 40 prosentilla ja 20 prosentille etsitään joku saksalainen, tai saksankielen opiskelija, joka jeesaisi minua virallisten tekstien sävellykssä. Totuus on kuitenkin se, että puhekielen taidostani ja peruskirjallisten tekstien osaamisestani huolimatta virallinen kapulakieli ei välttämättä onnistu. Sen kanssa kun taistelee konttuurissamme moni muukin, ja sihteeriköltä toivottaisiin taustatukea muidenkin kirjallisille tekemisille.

Pääkonttorilla puolestaan on omat muodolliset vaatimuksensa: koulutus ja työkokemus. Mutta nehän minulta löytyy. Kaikeksi onneksi olin josskin vaiheessa hakemassa Suomen Ulkoinisteriön sihteerikköohjelmaan, mutta siinä vaiheessa ei kursseilla ja käytännössä oppimillani taidoille ollut virallista todistusta ja jäin vaihteeksi lehdellä soittelemaan. Elämäkokemukseni, työkokemukseni ja kielitaitoni olivat kuulema haussa saaneet täydet pisteet, mutta kun se virallinen koulutus puuttui... Niinpä kävin suutuspäissäni suorittamassa virallisen tutkinnon. Ulkoimisteriö ei tuon jälkeen värvännyt sihteerikköjä vuosikausiin, joten paperi jäi käyttämättä, ja voin siis korkata sen tässä tilanteessa. Eikä kymmentä vuotta oman firman pyöittämistä paperilla ja käytännössä voitane myöskään ylenkatsoa.

Tänään siis paistaa aurinko, mutta mahtaako huomisen taivaalla taas näkyä sadepilviä?

2 kommenttia:

Riski Rouva kirjoitti...

Tuo joogakoulutus voisi hyvinkin olla sinulle sopiva juttu. Toivottavasti työkuviosi selkiintyvät, se 20-prosenttinen sihteerikkö saattaa olla kätevä apu työpaikallasi virkakielisten koukeroiden tekemistä varten.

Heh, karhuhuumori upposi. :)

Jääkarhu kirjoitti...

Kyllä se alkaa vähitellen sille tuntumaan, että tuo joogaohjaajakoulutus alkaa kiinnostamaan entistä enemmän. Tosiasia kun on myös se, että miten kauan mahtanen itse jaksaa noita kokin honmia vetää. Suurempi osa kun on kuitenkin sitä, ja vaikka kuinka nautin erilaiseten ruokien loihtimisesta, se on raskasta ja fysiikan päälle käypää.