perjantai 9. elokuuta 2013

Joogaa ja sirkushuveja

Syksy saa... ja minä en, vai?

No oli miten oli, olen aina ollut aktiivisimmillani syksyllä. Silloin on aina kiva aloittaa kaikkea uutta, kokeilla uusia harrastuksia, palata vanhoen harrastusten pariin pikän kesätauon jälkeen. Syksyllä voi myös laittaa elämänsä uuteen järjestykseen. Joskus se tapahtuu jonkun toisen alkuunpanemana, kuten minulle kävi vuosi sitten, joskus voi laittaa itse pyörät pyörimään.

Tänä vuonna ajattelin pärjätä vähän viime vuotta pienemmillä muutoksilla. Oikeastaan odotan vain sitä, että saan aloittaa jälleen kaikki harrastukseni, jotka ovat jääneet kesän aikana ja kuumuuden lannistamana oman onnensa nojaan.

Sali- ja jumppatreenit palaavat aikatauluun aivan ehdottomasti, pyöräni on jo rasvattuna ja odottaa ensimmäistä lupaamaani piiiiittttkääääää lenkkiä, ja ostaa pamautin eräästä postimyyntinä toimittavasta joogakaupasta parit bambuiset housut ja pari paitaa treenejä varten.

Bambu on minulle tuttu materiaali artesaaniajoiltani mielenkiintoisena materiaalina, mutta silloin saatavana oli valmiina tuotteina vain nilkkasukkia, jotka olivat todella kivat ja hengittävät jalassa, mutta eivät kestäneet käytössä sitten paskaakaan yhtään mitään. Myös soijalankaa olen hypistellyt käsissni vähän epäillen sitä, että maailman nähdessä nälkää ruoasta tehdään lankaa ja eihän ne pandankaan ruokailualueet mitenkään laajat ole, ja jos vielä sen ruoka, eli bambu käytetään hullujen artesaanien touhuihin, niin miten niiden raukkojen käy.

Asiaa tutkittuani ja selviteltyäni sain vastauksia, jotka huojensivat mieltäni: soijasta käytetään vain pavun keräämisen jälkeen ylijäävät kuidut ja bambu kasvaa niin nopeasti, että pandalle ei ennätä tulla nälkä uutta kasvua odottaessa. Sitäpaitsi pandakin käyttää ravintonaan puun eri osaa, joten samoista apajista ei kilpailla artesaanien kanssa. Ja muutenkinhan bambu tiedettiin jo ekologisemmaksi, kun puuvillan kasvatuksessa käytetään niin paljon pestisidejä ja vettä, että luonto ei oikein oikeasti siitä tykkäisi.

Nuo paidat ja housut tuntuvat todella hyvältä päällä. Niihin on lisätty juuri sopivasti joustomateriaaleja ja ne hengittävät hienosti. Mitä noihin sukkien kestävyyksiin tule, tuotekehitys on jyllännyt tälläkin alalla ja materiaali tuntuu tosi kestävälle. Aivan erilaiselle, kuin ne ensimmäiset onnettomat sukkani.

Mutta mikä oli jännittävintä koko paketissa? Sain mukana esitteen. Kosmiset voimat kutsuvat minua joogaopettajaksi!

Puhuin jokunen aika sitten Prinsessan kanssa siitä, että minun pitäisi alkaa opettamaan joogaa jossakin maailmannurkassa. Olin tuolloin, että just joo ja niin, mutta nyt tuon esitteen käteen saatuani asia alkoi jollakin tavalla kutsumaan minua nimeltä.

Kurssi kestäisi kaksi vuotta, olisi kerran kuukaudessa kokonaisen viikonlopun täällä meidän nurkilla - kirjaimellisesti 300 m päässä -, ja kaksi kertaa vuodessa intensiiviviikoilla Saksassa ja jossakin päin Sveitsiä. Kun tarkastin opiskeluviikonloput, ne olisivat minulla kaikki vapaana (minähän tiedän periaatteessa työjärjestykseni pääpiirteittäin jo syksuun 2014 asti). Pitkät jaksot olisivat puolestaan lomien aikana, jolloin minunkin olisi mahdollista ottaa lomaa, kun tarpeeksi aikaisin siitä ilmoitan.

Koulutus on virallinen, ja siitä saa diplomin, joka pätee missä vain, eli kouluttaja on yksi Euroopan johtavista joogakouluista. Tuosta pystyisin sitten jatkamaan vielä eteenpäinkin haluamaani suuntaan, oli se sitten lasten jooga tai mikä tahansa.

Viestin perillemenon varmistamiseksi esitteitä oli laatikossa kaksin kappalein. Toinen vaatteiden alla, toinen niiden päällä.

Ja eikä siinä kaikki. Joogahan mielletään hyvin voimakkaasti Intiaan, ja kuinka ollakkaan: tänään tulee pisteenä iin päälle televisiosta Slumdog Millonare - Slumien Miljonääri, eräs top-ten-listaani kuuluvista elokuvista.

Jaahas. Mihinkähän suuntaan tämän nyt arpoisi? Ei ihan kolikollakaan viitsisi heittää.

Prinsessan sanoin: "No pitäiskö? -No pitäis. Kun tuolleen arpoo=pitää!"

Mutta ennen tuota päätöstä aloittelen ensi viikolla pikkuhiljaa taas oikeat työt. Viimeiset pari viikkoa ovat menneet lähes laiskanlaisesti, kun työpaikalla ei ole ollut oikeastaan ketään ja mitään tärkeää tekemistä, mutta nyt pääsen tosihommiin: puljumme on varattu koko ensiviikoksi 30 lapsukaiselle sirkusleiriä varten. Harjoittelevat perjantaille vanhemmilleen esityksen ja minä kokkailen lounasta ja välipalaa vaippahousuisesta n. 10 vuotiaaseen. Ihan niinkuin vanhoina hyvinä aikoina Stadissa ennen tänne muuttoani.

Vauhti ja vaaralliset tilanteet eivät tule loppumaan.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Laita kuvaa noista joogavaatteista? Onks ne yhtä värikkäitä kuin noi sun muut ja mikä niiden tuotemerkki on? Toi bambu nimittäin kiinnostaisi.

Toi joogaopen paikka sopisi varmasti sulle, kun lukee noita sun filosofointeja. Kuten joku jo sanoi, niitä on kiva lukea :)

Terveisin Saara

Riski Rouva kirjoitti...

Kyllä noista vinkeistä jo pitäisi vetää johtopäätöksiä.. ;) Lähde ihmeessä tuonne joogakouluun! Aikataulutkin on tehty ihan sinua varten! :)

leila kirjoitti...

Mä tuun sun joogatunnille, kun oot sen koulun käynyt. Tyttärenikin on sitten jo sen verran vanhempi eli 3-v, ettei ihan niin tiukasti roiku enää lahkeessakaan. Pääsisin hyvin vaikka sinne Sveitsiin, kun on muutenkin ollut tarkotus lähteä vielä joskus käymään siellä eteläisessä Saksassa..

:-)

Jääkarhu kirjoitti...

Saara, ehkä laitan kuvia vähän myöhemmin, jos muistan. Vähän mirtin tämän blogin linjaa, että mahtaako edes ketään kiinnostaa vaatekaappini sisältö ;)

Riski Rouva, kutsu ei voisi olla selvempi. Pitää käydä infoillassa ja päättää sen jälkeen, olisiko minusta ohjaajaksi. Budolajeja olenkin jo ohjaillut joskus jumalattoman kauan sitten, eli pohjiakin olen vähän vetänyt.

Leila, tuonri ole edes mikään tuulesta temmattu ajatus, että alkaisin ohjata suomalaista joigaryhmää.

Jääkarhu kirjoitti...

Voi kökkö näitä mun nakkeja puhelimen näppiksellä. Yrittäkää saada selvää ;)

Jääkarhu kirjoitti...

Eli vedänkö sitten joigu- vai joogaryhmää, jää nähtäväksi...