maanantai 26. elokuuta 2013

Mustaakin mustempi on uusi musta


Vietin ilmeisesti kesällä liikaa aikaa yksin.

Totuin siihen, että sain olla kotona omissa oloissani lähes 5 viikkoa, töissä remusin lähes yksin kaksi viikkoa, oli helle, väsytti, ei huvittanut tehdä mitään, ei tarvinnut tehdä mitään. Oli hyvä syy olla laittamatta pienintäkään tikkua ristiin ja vaan olla möllöttää vapaa-aikanaan, syödä, mitä sattuu ja juoda, mitä sattuu. Alun vapauden tunteen jälkeen tilalle hiipi pikkuhuljaa tympääntyminen. Kaipasin lähelleni jotakin muutakin, kuin puolituntemattomia sukulaisia tai töihin liittyviä tuttavia. Olisin kaivannut jonkun, jolle kertoa iloistaan ja huolistaan, ja jonkun jonka kanssa olisi voinut samoilla kaupungin katuja lämpimissä kesäilloissa. Nyt tuntuu, kuin koko kesä olisi jäänyt puolitiehen, vaikka toisaalta kaikenlaista touhua sinne sainkin mahdutettua.

Paluu arkeen on ollut raskas ja takapakki henkisellä puolella taattu.

Oikeuden päätöstämme erostamme ei kuulu vieläkään. Sen sijaan eteeni heitetään lasku, jossa osa oikeuskuluja pyydetään maksamaan ennen käsittelyä. Muuten papereihin ei kosketa pitkällä tikullakaan. Eikä tuo lasku ihan pieni ollut, yli 1000 euroa per nenä, ja lisää saattaa olla odotettavissa. Tuo on vain sellainen pieni porkkana oikeuskäsittelijöille: saatte lisää, kun viette asiaa eteenpäin. Siihen kun sitten lisätään vielä asianajajan kulut, joista ei tällä hetkellä ole harmainta aavistustakaan, niin koko touhu pistää miettimään, että mitenkähän mahtanee joku, jolla ei ole varaa kustantaa eroaan, hoitaa asian. Jatkaa kituuttamistaa eteenpäin niin, että hermot ratkeaa, ja päässä kiehuu niin, että tekee mieli tarttua kättä pidempään. Erään työtoverini poika on menossa syksyllä naimisiin ja tämä valittaa kaiken kustannuksia. Eipä tuo erokan sitten ihan ilmaista ole.

Lisää vettä taloushuolien myllyyn, jonka luuin olevan jo taaksejäänyttä elämää, niinkuin Eldankajäven jää, tuo vuokralaisemme Suomenkamaralla. Molemmilta elokuun vuokra maksamatta, vaikka kuu lähenee jo loppuaan ja toiselta vielä heinäkuukin. Ja valitettavasti tuo double-trouble on vielä se, jonka maksaa parempaa vuokraa, ja jonka suorituksilla olemme pystyneet hoitamaan lainaamme pienempään suuntaan. Viime viikolla rikinkatkuisen muistutuksen lähetettyäni hän selitti, että heidän bisneksessään (kysymyshän on liiketilasta) oli tehty kesällä uudelleenjärjestelyjä ja tuo asia oli päässyt unohtumaan. PÄÄSSYT UNOHTUMAAN! Kissan viikset oli. Sen verran olen itsekin viimeisten vuosien aikana maksuaikoja venytellyt, että tiedän, ettei tuollainen pääse unohtumaan. Varsinkan kahden kuukauden ajalta.

No hän lupasi maksaa viime viikon aikana. Ei maksanut. Annoin tänään aikaa keskiviikkoon ja sen jälkeen vien saatavan perintään. Naurattaa vain ajatus siitä, että taidan olla jo melko monen perintätoimiston vanha tuttu, joten vaarana on se, että lasku tuleekin minun maksettavakseni, kun velkoja ja velallinen menevät sekaisin. Siinäpä olisi taas tyypillinen soppa keitettynä omilla mausteillani. Mahdollista, ja tekisi mieli sanoa, että tapauksessani jopa todennäköistä.

Jaa, mutta ei siinä kaikki... jälleen kerran. En ole tainnut muistaa kertoa siitä itäsuomalaisessa pikkukaupungissa olevasta kämpästä, jonka laitoimme myyntiin keväällä. Sopimuksen tekeminen kiinteistövälittäjän kanssa kiersi monet kommervenkit, ja kun saimme sopimuksen allekirjoitettavaksemme, huomasin siinä olevan kaksi oleellista virhettä isännöitsijän todistuksessa.

Kerroin asiasta välittäjälle. Kului viikko, toinenkin. Välittäjä ei vastannut viesteihimme, eikä puhelimeensa. Kului viikko, jos toinenkin lisää. Lopulta sain hänet sähköpostilla kiinni. Virheet olivat kuulema sellaiset, että meidän pitäisi ne itse korjauttaa isännöitsijällä. Ja tätähän ei voinut sitten aikaisemmassa vaiheessa edes puolella sanaa mainita.

Soitin isännöistijälle, joka lupasi korjata paperin. Sitä ei saatu ajoissa välittäälle, joka oli lähdössä lomalle. Kun loma-aika oli lopuillaan, sain tutulta isännöitsijältä viestin, että välittäjä oli tuonut avaimemme heille. "Niin, tehän tiedätte, että he ovat lopettamassa toimintaansa..."

SIIS ETTÄ MITÄ?

Lopettamassa toimintaansa? Ja tätäkään ei voinut sitten missään vaiheessa mainita, vaikka varmasti oli tiedossa jo sopimuksen tekoa aloittaessamme? Mielestäni tämä nyt kuitekin oli melko oleellinen juttu ja se, että kuulimme asian välikäden kautta ihmetyttää vieläkin. Entä jos tämä välikäsi ei olisikaan ollut tuttumme? Olisimme varmasti vieläkin siinä luulossa, että kämppääme kaupataan toden teolla.  Nyt meillä meni useampi kuukausi tehokasta peliaikaa ihan täysin harakoille. Kun vielä muistaa, että kysymyksessä on kuoleva kaupunki, jossa mikän ei enää liiku, tuokin markkinointiaika olisi voitu käyttää paremmin hyväksi. Varsinkin, kun kaupungissa kuitenkin on ammattikorkeakoulu, joka vetää opiskelijoita muilta paikkakunnilta, ja kämppämme olisi lähellä koulua ja juuri opiskelijalle sopiva. Mutta nyt on jo liian myöhäistä, kun koulut ovat jo alkaneet, ja kaikilla katto päänsä päällä. Siinä oli kuulkaas herneen nenään vetäminen lähellä. Ei toki enää yhtään olisi mahtunut, kun on jo ennestäänkin niin täynnä.

Jahas- ja sitten se toisessa liiketilassamme oleva vuokralainen samaisessa kaupungissa. Kuinka ollakaan, tämäkään tarina ei mene ihan nuotilleen. Liiketila nimittäin sijaitsee ostoskeskuksessa, jossa oli pari isompaa ketjukauppaa. Toinen lähti pois, toinen jätti suhteellisen suuren yhtiövastikkeensa maksamatta taloyhtiölle. Niinpä taloyhtiö otti tilan hallintaansa usean kuukauden rästien jälkeen ja potki liikkeen manan majoille. Saamatta tietenkään kumpaankaan tilaan uutta vuokralaista.

Noniinjasitten: koska taloyhtiön talous on kuralla, jouduttiin vastikkeita nostamaan. Eikä vähempää kuin tuplaksi entisestä. Niinpä tilassa oleva vuokralaisemme maksaa meille vähemmän vuokraa, kuin me vastiketta. Että sitten näin kivasti! Ai miksikö emme korota vuokraa? No siistä syystä aaa-että silloin neliöhinta menisi yli paikallisen normaalihinnan, beee-koska meillä on määräaikainen vuokrasopimus, jonka aikana vuokra on sopimuksen mukainen ja ceee- jos vuokralainen ei pysty kuin hädintuskin maksamaan nykyistäkään vuokraa, niin miten olisi tuplaten saman vuokran laita. Tämä tietysti ei ole oleellista, koska eihän meidän oleteta maksavan siitä, että meillä on vuokralainen. Laitetaan siis rasti kohtan bee ja hernettä jonoon odottamaan vuoroaan.

Kaikeksi onneksi Stadilaisen vuokralaisemme määräaikainen sopimus loppuu joulukuussa - Volvo myyntiin.

Kaikeksi onneksi pikkukaupunkilaisen vuokralaisemme sopimus loppuu helmikuussa - Volvo myyntiin.

Ja kämpälle pitää etsiä myyjä vaikka kiven alta. Jos vaikka sitten ottaisi tuon liiketilankin kontolleen. Eli Volvo myyntiin.

Suurin herne koko asiassa oli se, että meillä on noista tiloista juoksevia kuluja koko ajan, ja periaatteessa olemme TulevaExMieheni kanssa päättäneet, että tiloista saatavien tulojen pitää kattaa menot. Niinkuin periaatteessa onkin, silloin kun kaikki vuokralaiset maksavat vuokransa ajallaan. Mutta nyt tässä tilanteessa olen joutunut maksamaan sukanvarteen säästämistäni kolikoista pitkän pennin mieheni väittäessä, että hän ei pysty sitä tekemään. Siitäkään huolimatta, että yhä edelleenkin tienaa puhtaana käteen kaikkien vähennysten jälkeen enemmän kuin minä. En tiedä mihin reikään niitä rahojaan sitten tunkee.

Ai että miksikö sitten maksoin? No siksi, että en halua olla siellä perintätoimistossa asiakkaana molemmin puolin.

6 kommenttia:

Anne kirjoitti...

Ihan vaan tuosta, että miten köyhät maksaa eronsa: silloin oikeuskästittelyn hinta putoaa huomattavasti ja kun on köyhä, on myös oikeutettu ilmaiseen asianajajaan.

Jääkarhu kirjoitti...

Ahaa, kiitos tiedosta! Jäin vain miettimään tuota, kun lakimiehemme puhui perusmaksusta, joka menee ennen käsittelyn alkua ja riippuen riitaisuudesta, saattaa kohota. Varallisuudesta hää ei maininnut mitään. Ei mekään mitään varakkaita olla, vaikka kädestä suuhun ei ainakaan tällä hetkellä tarvitse elää. Joten toivottavasti nyt ei lisää kuluja tuolta suunnalta tule. Hyvä tietää tuostakin ilmaisesta lakimiehestä (vaikka tulevaisuuden varalle... No joo...). Siitäkään mahdollisuudesta ei meillä kummallakaan ollut tietoa.

Mut nyt on yksi asia poistunut pohdittavien asioiden listalta. Tänks ja Tankke shööön!

Susanna kirjoitti...

Onpas kimurantti tilanne! Kiva kun kävit kommentoimassa mun blogissa niin löysin tämän sinun blogin. Muutaman postauksen ehdin lukea ja palailen varmasti lukemaan myöhemmin lisää:)

Jääkarhu kirjoitti...

Kiva Sissi, että kävit vastavierailulla! Tuolla alkupääsä varmaankin löytyvät parhaimmat tekstit... en toki ole itse uskaltanut käydä vielä lukemassa. Tämä blogi on vähän sellaista jatkuvaa kimuranttia tilannetta, eikä loppua ole näkyvillä.

leila kirjoitti...

Kiitos! Taas jotain vastapainoa omalle tasaiselle vauva-arjelle, jonka kimuranteimmat tilanteet on kaukana näistä sun vuokra- yms kuvioista.

Kerralla vaan koko palko nenään ;-)

Eiku siis tsemppiä!

Jääkarhu kirjoitti...

Leila, palko meni jo, seuraava jonottaa vuoroaan. Kohta pääsen sopan keittoon ;)