keskiviikko 7. elokuuta 2013

Shaolinperiaate

Pientä iltapalaa
Maanantai-iltana äidin pieni kullanmuru käveli lentokentän turvatarkastukseen lipuntarkastusporttien läpi, eikä katsonut enää taakseen. Soitti muutaman minuutin päästä, miten pääsee lähtöportille. Kymmenen minuutin päästä soitin ja kysyin, oliko löytänyt portin. Oli, ja kaikki on reilassa äiti, ei mitään hätää.

Pienestä puolenmetrin kääryleestäni on kasvanut iso tyttö, joka kokeili ensimmäistä kertaa siipiään (tai no lainasi oikeasti Finnairin siipiä) ja lensi aivan yksin Helsinkiin, ilman UM-saattajaa.

Ja äiti, kaikki on reilassa. Myös Helsinkiin saavuttua.

Jonakin päivänä on vaan osattava antaa liekaan hieman enemmän pituutta. Nyt pituus lasketaan jo tuhansissa kilometreissä, mutta olin itse tosiasiassa vain 2 vuotta vanhempi, kun lensin ensimmäisen kerran yksin - tai ensimmäisen kerran yleensäkään - Wieniin. Tämä tyttö puolestaan on lentänyt Helsingin ja Zürichin väliä niin usein, että osaa varmaan jo molempien lentokenttien pohjapiirrokset vaikka unissaan. Ja puhuu molempien maiden kieltä kuin synnynnäinen... Ainiin, niinhän hän onkin.

Äiti, kaikki on reilassa.

Niin myös täällä kotona. Vaikka väsymys kalvaakin vielä ihan pikkuisen vitamiini- ja rautatankkauksen jälkeen. Vaikka kuumuus ei meinaa hellittää millään, vaan joka päivä, jo kolmen viikon ajan mittarissa möllöttää keskilämpötilana 35 astetta. Mikä tarkoittaa, että kuumimmillaan mittarin elohopea nousee neljään kymppiin. Olo on kuin ulkomailla... Ainiin, niinhän olenkin, jos katsotaan tilannetta suomalaisen silmin. Vaikka töissä ei huvita tehdä oikeastaan edes niitä muutamaa tehtävää, jotka listalla ovat, kun kaikki muut ovat lomalla ja muutenkin elellään hiljaiseloa. Vaikka posti ei ole tuonut oikeuden päätöstä erostamme.

Kaikki on reilassa. Niin reilassa, kuin vain voi olla.

Tyttöäme kentälle saattaessa näin kirjakaupan hyllyssä kyseisen kirjan: Das Shaolin Prinzip: tue nur, was du selbst entschieden hast. Eli Shaolin periaate: tee vain sitä, mitä olet itse päättänyt.

En ostanut kirjaa vielä tuolloin, mutta se jäi vaivaamaan mieltäni. Kun kampaamoreissullani tänään kuljin kirjakaupan ohi, ja hyllyssä sattui olemaan kyseinen opus, oli sen aika juuri nyt lähteä mukaani. Päätin ihan itse ostaa sen.

Kuulostaa hirveän itsekäälle ja helpolle: tee vain sitä, mitä olet itse päättänyt. Jaa, itsekästä se saattaa tietyssä mielessä kyllä olla, mutta helppoa ei missään nimessä. Kuinka paljon oikeastaan teemmekään päätöksiä tekemisistämme sen mukaan, mitä muut meille sanelevat? Tai jos eivät suorastaan sanele, niin mitä luulemme ja oletamme heidän meille sanelevan? Ja jos emme edes oleta ja luule mitään, asettaa ympärisömme meille kuitenkin joko tiedostettuja tai tiedostamattomia paineita, kulttuurimme tuhatvuotisia perinteitä tai yhteiskunnallisia sääntöjä, joita meidän tulisi noudattaa. Entä jos päätänkin poiketa kaidalta tieltä? Mitä sitten? Onko se Shaolinin periaatteiden mukaista. Tuohon tiedän varmaankin jo mieleni perukoilla vastauksen, mutta annanpa siitä huolimatta kirjan yllättää vastauksellaan. Odotan mielenkiinnolla, että pääsen kirjan kimppuun. Luulen, että 50 Shades of Grayn täytyy siirtyä lukujonossa askeleen taksepäin.

Palataan asiaan, kun olen kirjan viisaampi.

Ja noi sushit joo.. Öööö, miten tämän nyt sanoisi... Kaikki Japani- (ja Aasia-yleensäkin-) hulluuteni tuntevat tietävät, että ostaisin vaikka p***aa paketissa, jos siihen on  kirjoitettu jotakin japanilaisilla kanjilla ja luulevat, että kuolaan sushin perään. Itseasiassa en ole koskaan pitänyt sushista, vaikka olen niitä säännöllisin väliajoin vääntänyt itsekin.

Bahnhofstrasselle on jokin aika sitten avattu Yooji´s Sushi ja Delibaari. Tänään päätin ihan itse, että haluan kokeilla heidän tarjontansa. Nuo Sushit, isolla S:llä ovat aivan mahtavia ja suussasulavia, soijassa oli juuri sopivan suolainen maku ja wasabi täydellisen tulista.

Näihin voisi vaikka tottua!

2 kommenttia:

leila kirjoitti...

Näitä sun pohdintoja on mukava lukea. Monissa muissa blogeissa pyörii niin ainaiset samat asiat, että tällä sivulla vierailu tuo hyvää vaihtelua.

Pitänee huokaista helpotuksesta, että vaikka täällä Suomessa on ollut kuuma niin ei sentään ihan noin kuuma ;-)


Jään odottamaan kirjan herättämiä pohdintoja..

Mukavaa viikonloppua!

Jääkarhu kirjoitti...

Leila, kiva että olet viihtynyt pohdintojen parissa. Niitä putkahtelee aina silloin tällöin, kun joutuu miettimään omia ja välillä muidenkin aivoituksia.

Myös sinulle kivaa viikonloppua! Täällä on nyt inhimillistä, kun lämpötila laski reippaasti, eli just minulle sopivaan 25 asteeseen ;)