perjantai 6. syyskuuta 2013

Lähtölaskenta alkaa 0,5: oikeus tapahtukoon

Tomoe Gozen - naissamurai, kuva: japanese.lingualift.com
Tänään saimme kutsun oikeuden eteen.

Kuten on jo tullut tutuksi, täällä avioero ei ole ihan yhtä helppo (ja mikä sitten lieneekään helppo?) juttu byrokratian kannalta katsottuna kuin Suomessa. Suomessa käsittäkseni kirjoitetaan ensin ensimmäisen vaiheen hakemus, eli asumusero, jossa on 6 kuukauden harkinta-aika. Sen jälkeen tulee toisen paperin täyttäinen ja allekirjoittaminen, ja sen jälkeen odotetaan oikeuden päätöstä, ja se on siinä sitten kiitos ja hyvästi. Paitsi tietysti sitten, jos on Matti Nykänen tai Mervi Tapola, tai joku muu, joka kerta toisensa jälkeen peruu päätöksiään harkinta-ajan jälkeen. Sitä vartenhan se harkinta-aika käsittääkseni on. Voihan käydä niikin, että molemmat osapuolet lopulta tulevat siihen tulokseen, että se ero ei olekaan se paras rakaisu, ja yhteistä elämää jatketaan taas piirun verran eteenpäin. Toisilla se piiru saattaa kestää vaikka loppuelämän, toisilla vain seuraavaan kömmähdykseen asti.

Täällä kokosimme ensin pinkan erilaisia dokumenttejä kasaan, kävimme lakimiehen luona - meillä hoitaa asiaa vain yksi tyyppi, koska emme ole riitaisan eron edessä - lakimies kirjoitti erosopimuksen, ja koska emme halunneet mietintäaikaa, joka pahimmillaan saattaa kestää täällä vuosia, asumuserokin 2 vuotta, hän vei sen suoraan paikalliseen käräjäoikeuteen. Vastakaikua tuolta instituutiolta olemme nyt odotelleet parisen kuukautta, ja tänään posti kantoi laatikkoomme kutsun ilmaantua tuomarin eteen 26.9.

Ja tuo päivähän on kaikinpuolin huonoin mahdollinen, ei käy oikein kummallekaan, mutta päivämäärän vaihtaminen ei taida onnistua, paikalla pitää olla itse henkilökohtaisesti ja roudata vielä toinen iso pinkka papereita mukanaan.

Meitä molempia kuullaan ensin yhdessä, sitten kumpaakin erikseen. Joissakin tapauksissa myös lasta kuullaan, varsinkin jos on kiistaa huoltajuudesta. Meillähän sitä ei ole, joten toivon mukaan riittää, että auomme päätämme yhdessä ja erikseen. Ihan kiva olisi myös, että vaatimukset sitten menevät lopulta yksiin myös erilliskuulustelussa, ettei tule kapuloita rattaisiin sitten sillä suunnalla.

Syyslomamatkani teenkin toivon mukaan vapaana naisena. Saas nähdä, miten Aku Ankka-matkojen matkaohjelma muuttuu lennossa. Tänään jo vaihdoin vähän majoituspaikkajärjestelyjä hieman parempaan suuntaan. Mutta saapas näkee sen, mitä pääasia, joka on pipo, ei tiedä.

Taistelutahdon keräämisen aloitin eilen entisen rakkaan harrastukseni parissa, eli vihdoin ja viimein sain raahattua persaukseni Kendodojolle. Vielä ovella mietin poiskääntymistä, mutta koska olin ilmoittanut kahdelle pakalliselle tulemisestani, oli pakko marssia sisään, vaikka pelko oli pyllyn alla siitä, että olen ihan yksin pitkine taukoineni, ja kaikki muut ovat jotakin ihme samuraita, jotka laukkaavat puoli metriä maanpinnan yläpuolella heilutellen bambumiekkaansa niin, että minulla pyörii hiukset päässä. Mutta ei. Paikalla oli kaikeksi onneksi muutama muukin ihan alkutekijöissään oleva - joksi itsenikin vielä tällä hetkellä luen - ja sovin kaavaan aivan vallan mainiosti. Mukana oli jopa yksi muukin naispuolinen miekkasankari.

Treenin jälkeen paikkailin pitkän treenittömän kauden aikana pehmentyneisiin kämmeniini ja varpaisiini tulleet rakulat, ja palasin väsyneenä, mutta onnellisena kotiin. Hyvän treenin aiheuttama euforia jatkui vielä aamun joogatunnillekin asti ja parani siellä vaan entisestään. Oli todella hyvä päätös, jonka tein ihan itse, muiden siihen vaikuttamatta, että pakotin itseni menemään neljän poikittaisen puun läpi.

(Isälläni oli tapana sanoa: "Tuossa on neljä puuta poikittain", jos tarkoitti, että pitää mennä joko ovesta sisään tai yleensä ulos. En tiedä yhtään, mstä tuo sanonta tulee. Suom. huom.)

2 kommenttia:

Riski Rouva kirjoitti...

Täällä Suomessa ero on aika lailla helpompi juttu. Onneksi, sanoisin.. Hyvä että asianne edistyy.

Itse olen kuullut tuon sanonnan muodossa: Tuossa on neljä/viisi hirttä poikki. Eli hirsiseinässä oli neljän/viiden hirren korkuinen ovi, josta pääsee ulos. Hirret siis olivat poikki keskellä seinää.. loogisesti. :)

Jääkarhu kirjoitti...

Itseasiassa kun nyt tarkemmin muistelen, niin viisi hirttähän se taitaa olla, myös isäni sanomana. Loogistahan se näin on, kun se viisi hirttä taitaa olla se oven korkeus...